Ympäristöjohtaminen
Wikipedia
Ympäristöjohtaminen on liikkeenjohdon ala, joka keskittyy luonnonympäristön suojelemisen ja yritystoiminnan leikkauspisteisiin. Ympäristöjohtamiseen kuuluvat sisäisten ja ulkoisten ympäristönsuojelun säännöstön noudattaminen, vaikuttaminen julkiseen valtaan ja kansalaisiin sekä ympäristöstrategian kytkeminen liiketoimintaan.
Ympäristöjohtamisen synty ajoittuu 1960-luvun lopulle ympäristöherätyksen aikaan. Aluksi ympäristöjohtaminen oli vastahakoista mukautumista kiristyvään lainsäädäntöön. Vasta 1980-luvun puolestavälistä lähtien yritykset alkoivat itse korostaa toimintansa ympäristönäkökulmaa. Tähän vaikutti sekä kasvava paine kuluttajien ja julkisen vallan suunnasta että kestävän kehityksen käsitteen syntyminen. Yritykset saattoivat ainakin jollain tasolla yhdistää kestävän kehityksen normaaliin taloudelliseen toimintaan, kun taas aikaisempi puhe nollakasvusta oli yrityksille liian radikaalia. Nykyään yritysten ympäristöstrategiat ovat jo entistä enemmän sidoksissa yritysten liiketoimintastrategioihin. Yritykset ovat myös ottaneet käyttöön ympäristönhallintajärjestelmiä, kuten ISO 14001 tai vaativamman Euroopan unionin asetukseen perustuva EMAS-järjestelmän.
Yritysten motivaatiota ympäristöjohtamiseen selitetään kolmella tekijällä: ekologisella, sisäisellä ja ulkoisella motivaatiolla. Ekologinen motivaatio tarkoittaa yrityksen halua ensisijaisesti suojella ympäristöä. Tämän on todettu olevan heikoin syy yritysten ympäristöjohtamiseen. Sisäinen motivaatio viittaa yrityksen pyrkimykseen säästää kustannuksia vähentämällä raaka-aineiden, energian tai jätteen määrää. Ulkoinen motivaatio tarkoittaa ympäristönsuojelua markkinoiden kysynnän mukaisesti.
Ympäristöjohtamista kohtaan on esitetty runsaasti kritiikkiä. Etenkin biosentrisen tai syväekologisen maailmankatsomuksen omaavat henkilöt ovat arvostelleet ympäristöjohtamista riittämättömyydestä sekä ympäristön välineellistämisestä ja alistamisesta taloudellisille päämäärille. Myös monet muut ympäristöjohtamisen tutkijoista ovat esittäneet vastaavia huomioita. Ympäristöjohtamisen va. professori Tomi Kallio onkin todennut, että ympäristöjohtamisessa ei ole kyse itseisarvoisesta ympäristönsuojelusta, eikä kestävän kehityksen mukaisesta toiminnasta. Ympäristöjohtamisen keinoin ei siten voida saavuttaa kestävää kehitystä.
[muokkaa] Lähteet
Ketola, Tarja. (2004) Yritysten ympäristöjohtaminen: päämäärät, käytännöt ja arviointi (toim.). Ky-Dealing Oy, Turku.
