Ylijättiläinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ylijättiläinen on hyvin suuri ja kirkas tähti, jonka säde on jopa 1 000 Auringon sädettä ja massa 10–50 Auringon massaa. Niiden luminositeettiluokka on Ia tai Ib[1]. Niiden kirkkaus on 5 000–100 000 kertainen Aurinkoon verrattuna. Ylijättiläisiä kirkkaampia ovat vain luokan 0 hyperjättiläiset. Ylijättiläisen absoluuttinen kirkkaus on aina yli −4 magnitudia.lähde?

Ylijättiläiset ovat lyhytikäisiä mutta näkyvät melko kauas: tämän vuoksi monta ylijättiläistä on kirkkaimpien tähtien joukossa. Ylijättiläiset ovat yleensä korkeintaan 10–50 miljoonan vuoden sisällä lopustaan, supernovaräjähdyksestä. Monien ylijättiläisten kirkkaus vaihtelee ja niissä tapahtuu kaasua sinkoavia purkauksia.

Kirkkaita luokan Ia ylijättiläisiä ovat sininen Saiph ja Aludra sekä sinivalkoinen Rigel ja valkoinen Deneb ja keltainen Wezen. Himmeämpiä ylijättiläisiä jotka kuuluvat luokkaan Ib ovat mm. Canopus, Mirfak, Pohjantähti, Enif, Suhail, Antares ja Betelgeuze.

Valkoisen Denebin absoluuttinen kirkkaus on noin −7,2 magnitudia ja kirkkaus 60 000–250 000 Auringon kirkkautta. Tähden etäisyyttä ei ole pystytty tarkkaan arvioimaan. Deneb on 200–300 kertaa Aurinkoa suurempi, ja sen massa on 20–25-kertainen Auringon massaan verrattuna. Orionin päätähden Betelgeusen säde on noin 400 Auringon sädettä, kirkkaus 20 000 Auringon kirkkautta[2].

Ylijättiläisten ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spektriluokka[3] Pintalämpötila Säde auringon säde=1 Massa auringon massa=1 Absoluuttinen näennäinen kirkkaus MV Kokonaissäteilyteho
eli bolometrinen Luminositeetti,
Auringon = 1
Elokelpoisen vyöhykkeen säde AU
O5 40 000 K 30 70 −6.6 11 000 000 3300
B0 26 000 K 30 25 −6.4 2 600 000 1600
A0 9 700 K 60 16 −6.3 35 000 190
F0 7 700 K 80 12 −6.6 32 000 180
G0 5 500 K 120 10 −6.4 30 000 170
G5 4 800 K 150 12 −6.2 29 000 170
K0 4 400 K 200 13 −6.0 29 000 170
K5 3 800 K 400 13 −5.8 38 000 190
M0 3 600 K 500 13 −5.6 41 000 200

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karttunen, Hannu et al.: Tähtitieteen perusteet. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry, 2010. ISBN 978-952-5329-82-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karttunen et al, s. 312
  2. Karttunen et al, s. 317
  3. The Classification of Stars Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)