Sininen jättiläinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alcyon on tyypillinen sininen tähti.

Sininen jättiläinen on kuuma, sininen tai sinivalkoinen, nuori massiivinen tähti. Sinisen jättiläisen massa on yli 18 aurinkoa. Spektriluokka on O tai B. Absoluuttinen kirkkaus -5 tai -6 tai yli. Yli 20 000 asteen pintalämpötila tuottaa suuren osan säteilystä ultraviolettina.lähde?

Nämä tähdet sijoittuvat HR-kaaviossa vasempaan ylänurkkaan.[1] Sinisten jättiläisten elinikä on kymmeniä - satoja miljoonia vuosia. Koska ne säteilevät niin paljon ultraviolettia säteilyä ja ovat niin lyhytikäisiä, niitä mahdollisesti ympäröivillä planeetoilla ei uskota olevan elämää. Lisäksi on melko varmaa, että planeettamuodostus jää näillä tähdillä osittain kesken. Sinisiä jättiläisiä ovat muun muassa Regulus ja Saiph.

Siniset ylijättiläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sininen ylijättiläinen

Suurimpia ja kirkkaimpia tähtiä ovat siniset ylijättiläiset, jotka kuuluvat spektriluokkana O. Näiden massat ovat aluksi 80 – 200 Auringon massaa, mutta ne menettävät massaansa nopeasti.[2] Pintalämpötila on 20 000 – 50 000 kelviniä ja säde jopa 100 Auringon sädettä. Kirkkaus 1000 – 1000 000. Näiden elinikä on vain 10 – 50 miljoonaa vuotta.

Sinisen ylijättiläistähden absoluuttisen kirkkauden yläraja on noin -8,1. Sinisiä ylijättiläisiä havaitaan mm. avoimissa tähtijoukoissa, OB-assosiaatioissa, kierteisgalaksien kierteishaaroissa sekä epäsäännöllisissä galakseissa. Sinisiä ylijättiläisiä ei havaita vanhoissa kohteissa kuten kierteisgalaksien ytimissä, pallomaisissa tähtijoukoissa ja elliptisissä galakseissa.

Siniset ylijättiläiset puhaltavat voimakasta tähtituulta. 30 Auringon massainen tähti menettää 24 Auringon massaa puhaltamalla pois atomejaan hiukkasina.

Rigel, jonka massa on 20 auringon massaa, on sininen ylijättiläinen joka säteilee 60 000 Auringon voimalla. Tähden pintalämpötila on yli 31 000 astetta. Vielä kirkkaampia ovat siniset hyperjättiläiset, jotka ovat sinisiä ylijättiläisiä lyhytikäisempiä ja säteilevät jopa miljoonan Auringon voimalla. Sininen ylijättiläinen räjähtää supernovana ja ulkokerrosten viskautuessa ulos tähden sisus kutistuu mustaksi aukoksi.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jim Loy: The H-R Diagram 2002. Viitattu 15.1.2013.
  2. Hypergiant Cronodon. Viitattu 16.1.2013.