Sininen ylijättiläinen
O · B · A · F · G · K · M
Bariumtähti · Hiilitähti · Teknetiumtähti
Siniset ylijättiläiset ovat ylijättiläistähtiä, joiden luminositeettiluokka on I ja spektriluokka O tai B.
Siniset ylijättiläiset ovat erittäin kuumia ja kirkkaita, ja niiden pintalämpötila on 30 000–50 000 K. Niillä on yleensä 10–50 kertaa Auringon massa ja noin 25 kertaa Auringon säde. Nämä harvinaiset ja arvoitukselliset tähdet ovat lähes kuumimpia ja kirkkaimpia tähtiä koko tunnetussa maailmankaikkeudessa.[1] Siniset ylijättiläiset ovat yleensä paljon pienempiä kuin niiden punaiset vastineet.
Suurten massojensa takia niiden elinkaari on suhteellisesti erittäin lyhyt, ja niitä havaitaan usein nuorissa muodostelmissa, kuten avoimissa tähtijoukoissa, kierteisgalaksien haaroissa ja epäsäännöllisissä galakseissa. Niitä havaitaan joskus myös kierteisgalaksien keskuksissa, elliptisissä galakseissa ja pallomaisissa tähtijoukoissa, joiden uskotaan yleisesti koostuvan vanhemmista tähdistä.
Tunnetuin esimerkki sinisestä ylijättiläisestä on Rigel, kirkkain tähti Orionin tähdistössä. Sen massa on noin 20 kertaa Auringon massa ja sen kirkkaus 60 000 kertaa suurempi. Koska siniset jättiläiset ovat harvinaisia ja lyhytikäisiä, niitä ei tunneta kovin paljon.
Siniset ylijättiläiset edustavat hitaan palamisen vaihetta massiivisen tähden kuolemassa. Koska ytimen ydinreaktiot ovat hieman hitaampia, näiden tähtien pinnoista tulee normaalia kuumempia. Punaiset ylijättiläiset voivat muuttua sinisiksi ylijättiläisiksi, jos niiden ydinreaktiot tulevat jostakin syystä hitaammiksi. Tällaisessa tilanteessa niistä voi tulla myös pulsareita.
Punaisista ylijättiläisistä lähtevä aurinkotuuli on tiheää ja hidasta, mutta sinisistä ylijättiläisistä tuleva on nopeaa ja harvaa. Kun punainen ylijättiläinen muuttuu siniseksi ylijättiläiseksi, nopeampi aurinkotuuli saavuttaa jo lähteneen hitaamman aurinkotuulen ja läheisestä materiasta tulee tiheämpää. Lähes kaikkien tunnettujen sinisten ylijättiläisten lähistöllä leijuu tällaista tiheää materiaa, mikä viittaa siihen, että ne kaikki ovat joskus olleet punaisia ylijättiläisiä.
Aikaisemmin oli arvioitu, että kaikki supernovat syntyvät punaisista ylijättiläisistä, kunnes Supernova 1987A todistettiin syntyneeksi sinisestä B3-luokan ylijättiläisestä.[2]