Yökaktukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yökaktukset
Yönkuningatar (Selenicereus grandiflorus)
Yönkuningatar (Selenicereus grandiflorus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kaktuskasvit Cactaceae
Alaheimo: Cactoideae
Tribus: Hylocereeae[1]
Suku: Selenicereus
(Berger) Britt. & Rose, 1909
Lajit [2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Yökaktukset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Yökaktukset Commonsissa

Yökaktukset (Selenicereus) on huonosti määritelty kaktuskasvien suku. Suvun lajeja esiintyy luontaisesti Keski-Amerikassa, Länsi-Intiassa sekä pohjoisessa Etelä-Amerikassa.

Yökaktuksille on annettu tieteellinen nimi Selenicereus antiikinkreikkalaisen kuun jumalattaren Selenen mukaan johtuen suvun lajien tavasta kukkia yöllä.

Yökaktukset kiipeilevät pitkin puiden runkoja ja kasvattavat ilmajuuria. Lehtien areolit voivat olla joko piikittömät tai piikikkäät. Yökaktuksien kukat ovat kooltaan suuria lajista riippuen 12–38 cm pitkiä. Kukat aukeavat yöllä ja kestävät vain yhden päivän. Niitä pölyttävät yöllä lentävät perhoset ja harvemmin lepakot.

Huonekasvina kasvatetaan tavallisimmin yönkuningatarta (Selenicereus grandiflorus), jonka kukat ovat kermanvalkoisia ja vaniljantuoksuisia. Kasvupaikan tulisi olla lämmin ja valoisa [1].

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yökaktukset ovat riippuvavartisia tai kiipeileviä päällyskasveja (epifyyttejä ja litofyyttejä). Niillä on paljon ilmajuuria. Varret ovat ohuita, jopa yli viisi metriä pitkiä, ja niissä on 2-12 uurretta tai siipipalletta. Areoleissa on lyhyttä karvoitusta ja hentoja, lyhyitä, harvoin neulamaisia piikkejä; joskus ne puuttuvat. Kukat ovat kookkaita, jopa 40 cm pitkiä ja 20 cm leveitä, suppilomaisia tai laakeita. Sisimmät kehälehdet ovat valkoisia, uloimmat keltaisia, vaaleanpunaisia tai ruskehtavia. Kukkapohjuksessa on suomuja ja karvoja, sukasia tai piikkejä. Hedelmä on pallomainen, mehevä, tavallisesti punainen ja piikkinen. Siemenet ovat munan tai munuaisen muotoisia ja kiiltävän mustia.[3]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yökaktuksia tunnetaan 28 lajia:[4]

  • Selenicereus anthonyanus
  • Selenicereus atropilosus
  • Selenicereus boeckmannii
  • Selenicereus brevispinus
  • Selenicereus chontalensis
  • Selenicereus chrysocardium
  • Selenicereus coniflorus
  • Selenicereus donkelaari
  • Selenicereus grandiflorus - yönkuningatar
  • Selenicereus hamatus
  • Selenicereus hondurensis
  • Selenicereus inermis
  • Selenicereus innesii
  • Selenicereus macdonaldiae
  • Selenicereus megalanthus
  • Selenicereus murrillii
  • Selenicereus nelsonii
  • Selenicereus pteranthus - yönprinsessa
  • Selenicereus rubineus
  • Selenicerus setaceus
  • Selenicereus spinulosus
  • Selenicereus testudo
  • Selenicereus tricae
  • Selenicereus urbanianus
  • Selenicereus vagans
  • Selenicereus validus
  • Selenicereus wercklei
  • Selenicereus wittii

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaktukset Puutarha.net. Viitattu 20. heinäkuuta 2007.
  2. Itis Standard Retort page:Selenicereus Itis. Viitattu 20. heinäkuuta 2007.
  3. Anderson 2001:631
  4. Anderson 2001:631

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.