Yökaktukset
Sivulta puuttuu | Yökaktukset | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Yönkuningatar (Selenicereus grandiflorus) | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Lajit [2] | ||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Yökaktukset Wikispeciesissä |
Yökaktukset (Selenicereus) on huonosti määritelty kaktuskasvien suku. Suvun lajeja esiintyy luontaisesti Keski-Amerikassa, Länsi-Intiassa sekä pohjoisessa Etelä-Amerikassa.
Yökaktuksille on annettu tieteellinen nimi Selenicereus antiikinkreikkalaisen kuun jumalattaren Selenen mukaan johtuen suvun lajien tavasta kukkia yöllä.
Yökaktukset kiipeilevät pitkin puiden runkoja ja kasvattavat ilmajuuria. Lehtien areolit voivat olla joko piikittömät tai piikikkäät. Yökaktuksien kukat ovat kooltaan suuria lajista riippuen 12–38 cm pitkiä. Kukat aukeavat yöllä ja kestävät vain yhden päivän. Niitä pölyttävät yöllä lentävät perhoset ja harvemmin lepakot.
Huonekasvina kasvatetaan tavallisimmin yönkuningatarta (Selenicereus grandiflorus), jonka kukat ovat kermanvalkoisia ja vaniljantuoksuisia. Kasvupaikan tulisi olla lämmin ja valoisa [1].
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Kaktukset Puutarha.net. Viitattu 20. heinäkuuta 2007.
- ↑ Itis Standard Retort page:Selenicereus Itis. Viitattu 20. heinäkuuta 2007.
