Metsäkaktukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metsäkaktukset
Hylocereus undulatus
Hylocereus undulatus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kaktuskasvit Cactaceae
Alaheimo: Cactoideae
Tribus: Hylocereeae
Suku: Hylocereus
(Berger) Britt. & Rose, 1909 [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Metsäkaktukset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Metsäkaktukset Commonsissa

Metsäkaktukset[2] (Hylocereus) on huonosti tunnettu suku kaktuksia, jotka kukkivat öisin, sillä lepakot ovat niiden tyypillisiä pölyttäjiä.[3]

Suvun lajit muistuttavat läheisesti yökaktuksia (Selenicereus), ja jotkut lajit tunnetaankin myös Selenicereus-nimellä. Esiintymisalue on laaja kattaen trooppisen Keski-Amerikan, Etelä-Amerikan pohjoisosat sekä Karibianmeren saaria. Lajit ovat nopeakasvuisia ja useimmat myös vanhemmiten varsin suurikokoisia epifyyttejä. Kukat ovat erittäin kookkaita, yleensä 20–30 senttimetriä pitkiä (H. eli Selenicereus megalanthuksella jopa 38 cm, ks. yökaktukset). Hedelmät ovat syötäviä.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkaktukset ovat kiipeileviä köynnöksiä tai epifyyttejä eli päällyskasveja, runsaasti haaroittuvia, pensasmaisia ja usein ilmajuurellisia. Ne ovat varsin kookkaita ja voivat kasvaa kymmenenkin metrin pituisiksi. Varsi on tavallisesti kolmipalteinen tai kolmisärmäinen, nivelikäs, vihreä ja usein harmahtava sekä reunoiltaan kova. Areoleissa on lyhyttä villakarvaa. Piikit ovat lyhyitä ja harvalukuisia tai puuttuvat tyystin. Kukat ovat hyvin suuria, suppilomaisia, tavallisesti yöllä kukkivia, valkoisia tai harvoin punaisia. Pohjusmalja ja perikarpelli ovat tukevia, ja niissä on leveitä, kolmiomaisia ja lehtimäisiä suomuja. Kookas hedelmä on pallomainen tai pitkänomainen, tavallisesti punainen, mehevä, leveiden suomujen peittämä, usein syötävä ja epäsäännöllisesti avautuva; hedelmässä voi olla jäljellä kukan jäänteitä. Siemenet ovat pieniä, pitkänomaisia tai munuaisen muotoisia, kiiltävän mustia ja toisinaan sileitä.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkaktukset ovat kotoisin Etelä-Meksikosta Etelä-Amerikan pohjoisosiin ulottuvalta ja Karibian alueelta.[5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun tärkeimpiä lajeja kasvatetaan Suomessakin usein myytävien hedelmien vuoksi. Erityisesti Kaakkois-Aasiassa viljeltävän Hylocereus undulatuksen hedelmä tunnetaan punaisena pitahayana. Keltaisen pitahayan nimellä puolestaan myydään Hylocereus megalanthuksen (= Selenicereus megalanthus, ks. yökaktukset) hedelmiä.

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkaktuksia tunnetaan kaikkiaan 18 lajia.[6]

  • Hylocereus calcaratus
  • Hylocereus costaricensis
  • Hylocereus escuintlensis
  • Hylocereus estebanensis
  • Hylocereus guatemalensis
  • Hylocereus lemairei
  • Hylocereus microcladus
  • Hylocereus minutiflorus
  • Hylocereus monacanthus
  • Hylocereus ocamponis
  • Hylocereus peruvianus
  • Hylocereus polyrhizus
  • Hylocereus purpusii
  • Hylocereus scandens
  • Hylocereus stenopterus
  • Hylocereus triangularis
  • Hylocereus trigonus - karibianmetsäkaktus
  • Hylocereus undatus - tarhametsäkaktus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anderson E. F. 2001: The Cactus Family. - Timber Press. Portland, Oregon. ISBN 0-88912-498-9

Kasvien suomenkieliset nimet.

  1. Anderson 2001:377
  2. ONKI, Kassu: Hylocereus Viitattu 1.8.2012.
  3. Desert tropicals
  4. Anderson 2001:377
  5. Anderson 2001:377
  6. Anderson 2001:377ss
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.