Warrior Queen
| Warrior Queen | |
|---|---|
 Elokuvan mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Chuck Vincent[1] |
| Käsikirjoittaja | Rick Marx[1], Harry Alan Towers |
| Tuottaja | Harry Alan Towers |
| Säveltäjä | Ian Shaw[1], Suezie Cioffi |
| Kuvaaja | Gianlorenzo Battaglia |
| Leikkaaja | Anthony Delcampo |
| Lavastaja | Lucio Parise[1] |
| Pääosat | Sybil Danning, Donald Pleasence, Rick Hill |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Lightning Pictures |
| Ensi-ilta | tammikuu 1987 |
| Kesto | 69/79 min. |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Warrior Queen on vuonna 1987 julkaistu yhdysvaltalainen elokuva, joka tyylilajiltaan edustaa softcore-pornon ja peplum-genren sekoitusta. Harry Alan Towersin tuottaman ja Chuck Vincentin ohjaaman elokuvan pääosaa esittää Sybil Danning.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuninkaallinen lähettiläs Berenice saapuu vuonna 79 Pompejiin, jossa orjakauppa ja prostituutio kukoistavat. Loputtomilta tuntuvien seksiorgioiden ja gladiaattoritaistelujen jälkeen Vesivius purkautuu ja tuhoaa kaupungin.[2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sybil Danning[1] | … | Berenice |
| Donald Pleasence[1] | … | Clodius |
| Rick Hill[1] | … | Marcus |
| Josephine Jacqueline Jones[1] | … | Chloe |
| Suzanna Smith[1] | … | Veneria |
| Stasia Micula[1] | … | Philomena |
| David Brandon | … | Victo |
| Mario Cruciani | … | Roberto |
| Marco Tullio Cau[1] | … | Goliath[3] |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italiassa kuvattu[4] Warrior Queen edustaa 1970- ja 1980-luvuilla uudelleen lämmitettyä peplumia, johon on lisätty seksiä ja väkivaltaa. Tyylilajia on kutsuttu englanninkielisellä nimellä sex and sandals. Elokuvan välitön esikuva on Tinto Brassin Caligula vuodelta 1979.[5] Rinnakkaisnimellään Pompeii se yritti rahastaa myös vuoden 1984 televisiosarjan The Last Days of Pompeii menestystä[4]. Näyttelijäkunta koostuu vähäpukeisista keskiaukeamatytöistä ja öljytyistä miesmalleista[5]. Sybil Danning on naisista ainoa, joka saa pitää vaatteensa yllään koko elokuvan ajan[3].
Dialogiltaan vähäinen, mutta silti surkeasti näytelty[3][4] Warrior Queen on huonoudessaan paikoin huvittava,[2][6][7] mutta enimmäkseen vain tavattoman tylsä elokuva. 69-minuuttista elokuvaversiota kymmenen minuuttia pitempi leikkaamaton videoversio on vieläkin unettavampi[3][4]. Lopun tulivuorenpurkaus on lainattu kokonaan vuoden 1959 Pompeijin viimeisistä päivistä. Samalla nähdään myös vilaus sen sankarista Steve Reevesistä.[3][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Goldstein, Patrick: ‘WARRIOR QUEEN’ A SOFT-CORE SEX FANTASY Movies. 26.1.1987. The Los Angeles Times. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Stomp Tokyo stomptokyo.com. Viitattu 26.2.2017.
- ↑ a b c d e Smith, Gary Allen: Epic Films, s. 278. Jefferson, North Carolina & London: McFarland & Company, 2004. ISBN 0-7864-1530-4.
- ↑ a b c d Cashiers du Cinemart, issue 17, s. 74–75. Impossible Funky Productions, 2012. ISBN 978-1-300-35140-5.
- ↑ a b c Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 16. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0.
- ↑ Film Critics United filmcriticsunited.com. Viitattu 26.2.2017.
- ↑ The Video Vacuum thevideovacuum.livejournal.com. Viitattu 26.2.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Warrior Queen Internet Movie Databasessa (englanniksi)