W-CDMA

Wikipedia
Ohjattu sivulta WCDMA
Loikkaa: valikkoon, hakuun

W-CDMA (engl. Wideband Code Division Multiple Access) on UMTS-verkoissa käytettävä radiorajapinta. Se määrittelee esimerkiksi, kuinka mobiililaitteet kommunikoivat tukiasemien kanssa ja miten signaalit moduloidaan.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

W-CDMA:n ominaisuuksia, joita ei ole 2G-järjestelmissä:

  • teoreettisesti jopa 21 Mbps tiedonsiirtonopeus, mutta käytännössä päästäneen enintään 10 Mbps nopeuksiin
  • joustava tiedonsiirtokapasiteetti
  • parempi taajuuksien uudelleenkäyttö, koska kaikki saman operaattorin solut käyttävät samoja taajuuksia

W-CDMA tukee kahta perustekniikkaa: FDD:tä ja TDD:tä. FDD-tekniikka perustuu siihen, että myötäsuunnalle ja paluusuunnalle on annettu omat 5 MHz:n taajuusalueet, joita päätelaitteet ja tukiasemat voivat käyttää. Taajuudet 1920-1980 MHz on varattu paluusuunnan käyttöön ja taajuudet 2110-2170 MHz myötäsuunnalle. Tämä mahdollistaa noin 250 samanaikaisen puhekanavan käyttämisen.

TDD-tekniikassa puolestaan samaa taajuusaluetta käytetään tiedonsiirrossa molempiin suuntiin. Siirrossa toimitaan vuorosuuntaisesti samalla taajuusalueella ja tätä tekniikkaa varten on varattu taajuusalueet 1900-1920 MHz sekä 2020-2025 MHz. Tämä sallii vain noin 120 yhteyttä, mutta se myös vaatii vain puolet kaistanleveydestä.

Käyttöönotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kaupallinen W-CDMA:ta käyttävä verkko oli japanilaisen NTT DoCoMon FOMA, joka otettiin käyttöön vuonna 2001. TeliaSonera avasi oman W-CDMA-palvelunsa Suomessa 13. lokakuuta 2004.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaj Granlund: Langaton tiedonsiirto. Docendo, 2001.
  • Harri Holma and Antti Toskala (toim.): WCDMA For UMTS - Radio Access For Third Generation Mobile Communications. Wiley, 2002.


Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.