Vitakasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vitakasvit
Uistinvita (Potamogeton natans)
Uistinvita (Potamogeton natans)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Potamogetonaceae
[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vitakasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vitakasvit Commonsissa

Vitakasvit (Potamogetonaceae) on yksisirkkaisten kasvien Alismatales-lahkoon kuuluva vesikasviheimo, jossa on neljä sukua ja 102 lajia. Yli puolet lajeista, kaikkiaan 60 lajia kuuluu vitojen sukuun (Potamogeton), joka kuuluu myös Suomen kasvistoon. Toinen Suomen alueella esiintyvä suku on haurat (Zannichellia), joka aiemmin on viety omaan heimoonsa. Vitakasvien heimo on levinneisyydeltään yleismaailmallinen mutta keskittyy kuitenkin lauhkeaan vyöhykkeeseen.[2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmilla vitakasveilla on lehdessään erotettavissa jonkinlainen ruoti, vahva keskisuoni ja sivusuonia yhdistävät poikkisuonet. Lehden kannassa on tavallisesti huomiota herättävä kieleke. Kukinto on tiheän tähkämäinen, ja kukat ovat perättömiä (sessiilejä) ja tavallisesti yksineuvoisia, neljälukuisia. Haurojen kukinto on heimossa poikkeuksellinen: se ei ole tähkämäinen. Vitakasvien kukissa on pienet ja kynnelliset kehälehdet, jotka näyttävät sijaitsevan heteiden selässä. Heteitä on yhdestä neljää. Emit - niitä on 1-8, tavallisesti neljä - ovat varrellisia, mikä näkyy erityisen selvästi haurojen kukissa. Luotti on kookas, hauroilla kilpimäinen tai suppilomainen ja siinä on ripsireunus. Siemenaihe tulee kypsyessään muodoltaan luokkimaiseksi eli kampylotrooppiseksi, ja siinä on neljästä kuuteen solukerroksen paksuinen reunasolukko. Hedelmä on pieni luumarja tai harvoin pieni marja, ja kehälehtien jäänteet ovat siinä jäljellä. Siemenessä on kierteinen, valkoinen alkio. Vitakasvien kromosomiluku on n = 12-18.[3]

Vitakasvit ovat usein makeanveden kasveja, harvemmin merissä uposkasveina. Hauroilla (Zannichellia) varren kärkikasvusolukko on kahtia jakautuva. Sisävesien vitakasveilla on johtosolukossaan putkiloita. Ilmarakojen esiintyminen heimossa on harvinaista. Lehtiasento on kierteinen, kaksirivinen tai vastakkainen. Lavan silmuasennossa (vernaatiossa) lavan reunat ovat kääntyneet silmun keskustaan päin, adaksiaalisesti. Joskus lehtilaita on sahainen ja siinä on kärkihuokonen.[4]

Vitakasvien pölytys hoituu tuulen välityksellä tai siitepöly kelluu veden pinnalla emin luotille.

Sukulaisuussuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haurat (Zannichellia) eroavat morfologialtaan selvästi muista heimon kasveista. Ne onkin melko heikoin perustein sisällytetty vitakasveihin. Vidat (Potamogeton) puolestaan ovat para- tai jopa polyfyleettinen suku. Heimon läheisin sukulainen on ajokaskasvien heimo (Zosteraceae), joiden kanssa vitakasvit kuuluvat samaan evoluutiopuun haaraan lahkossa Alismatales. Tällä kladilla lienee kaksi apomorfiaa, ominaisuutta, joita ei kantamuodolla ollut: haarattomat juuret ja lehden kärkihuokonen.

Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Catalogue of Life Viitattu 20.5.2012.
  2. Stevens 2001-
  3. Stevens 2001-. Viittaus 5.11.2014.
  4. Stevens 2001-. Viittaus 5.11.2014.
  5. http://data.kew.org/cgi-bin/vpfg1992/genlist.pl?POTAMOGETONACEAE
  6. Stevens 2001 -
  7. Stevens 2001 -