Viron sukellusveneet
Sivulta puuttuu | Sukellusveneet Kalev ja Lembit | ||
|---|---|---|
 Kalev ja Lembit |
||
| Alustyyppi | Kalev-luokan sukellusvene | |
| Miehistö | 32 | |
| Telakka | Vickers-Armstrongs Ltd., Barrow-in-Furness, Englanti | |
| Tilattu | 1934 | |
| Vesillelasku | 1936 | |
| Käyttöönotto | 1937 | |
| Käytöstä poistuminen | Kalev: 1941 (kadonnut), Lembit: 1957 (museoitu 1979) | |
| Mitat | ||
| Uppouma | 665 / 853 tn (pinnalla/sukelluksessa) | |
| Pituus | 59,5 m | |
| Leveys | 7,5 m | |
| Korkeus | 3,6 m | |
| Nopeus | 13,7 / 8,5 solmua (pinnalla/sukelluksessa) | |
| Toiminta-aika | 4 viikkoa | |
| Maksimisyvyys | 90 m | |
| Voimanlähde | ||
| Dieselmoottorit | 2 x Vickers-Armstrong | |
| Sähkömoottorit | 2 x Vickers Metropolitan | |
| Teho | Diesel 2x600 hv / sähkö 2x395 hv | |
| Aseistus | ||
| Torpedot | 533 mm (8 kpl, 4 putkea) | |
| Ilmatorjuntatykki | 40 mm | |
| Konekivääri | 7,71 mm | |
| Merimiinat | 20 kpl | |
Virolla oli ennen toista maailmansotaa kaksi sukellusvenettä: Kalev ja Lembit. Nämä olivat ainoat Kalev-luokan sukellusveneet. Latvialla oli kaksi hiukan pienempää ranskalaisvalmisteista sukellusvenettä, Ronis ja Spidola.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Vuoden 1933 lopussa Viron parlamentti päätti modernisoida maan laivastoa, ja vuoden kuluttua kaksi sukellusvenettä tilattiin Vickers-Armstrongsilta. Kahden sukellusveneen hankkiminen liittyi Suomen ja Viron salaiseen sotilasyhteistyöhön, Suomenlahden tykistösulkuun, jossa ensiksi rannikkotykistöjen toimintaa yhtenäistettiin mahdollisuudelle yhteiseen tulenjohtoon kummaltakin puolelta Suomenlahtea ja sitten yhdenmukaistamalla vedenalaista toimintaa. Virolaiset sukellusveneet osallistuivat ainakin kerran elokuussa 1939 yhteisharjoitukseen suomalaisten sukellusveneiden kanssa.[1]
Alukset, Lembit ja Kalev, laskettiin vesille vuonna 1936 ja toimitettiin Tallinnaan vuonna 1937. Vuodesta 1937 vuoteen 1940 sukellusveneet palvelivat Viron merivoimissa, kunnes Viro muuttui Viron sosialistiseksi neuvostotasavallaksi ja alukset siirtyivät Neuvostoliiton laivastolle alkusyksyllä 1940.
Kalev 1940–1941 [muokkaa]
Neuvostoliiton otettua Kalevin haltuunsa alus ehti suorittaa vain yhden partiotehtävän. Sukellusvene katosi 29. lokakuuta 1941 alkaneen toisen partiotehtävänsä aikana Suomenlahdella, eikä sen hylkyä ole löydetty vieläkään.
Lembit 1940– [muokkaa]
Lembit palveli toisen maailmansodan loppuun saakka osana Itämeren laivastoa, jonka käytössä se pysyi aina vuoteen 1956. Tämän jälkeen Lembit oli Gorkissa koulutus- ja kokeilukäytössä. Vuonna 1979 se tuotiin Tallinnaan museoitavaksi, ja vuonna 1985 alus avattiin yleisölle Piritan satamassa Tallinnassa. Vuoden 2001 alusta remontoitiin. Samana vuonna myrsky rikkoi laiturin, minkä takia Lembit jouduttiin siirtämään toiseen satamaan. Lopulta eri vaiheiden jälkeen vuonna 2004 se siirrettiin Lentosatamaan, jossa se oli avoinna yleisölle. Huomattavin ero suomalaiseen museosukellusvene Vesikkoon nähden on se että Lembit kellui vedessä eikä sen kylkeen ole tehty kulkuovia, vaan alukseen sisälle kuljettiin keulakannella olevan torpedojen lastausluukun kautta. Nykyään Lembit on toukokuussa 2012 avatun Tallinnan merimuseon päänähtävyys.[2]
Museointiin liittyvien selosteiden ohella suurin muutos aluksessa on se, että vain oikeanpuoleinen koneisto – päädiesel generaattoreineen ja sähkömoottori – ovat paikallaan, vasemmanpuoleinen on ennen museolaivaksi luovuttamista otettu Leningradin erään teknisen oppilaitoksen opetuskäyttöön. Poistettu konetila on levytetty umpinaiseksi. Samoin yksi torpedoista on yleiseen museointitapaan leikattu kyljestä auki. Lembit on Viron ja koko Baltian ainoa säilynyt ennen toista maailmansotaa rakennettu sota-alus.
Lähteet [muokkaa]
- Lembitin kotisivu Viron merimuseon sivuilla (englanniksi)
- Eesti Ekspress -lehden artikkeli (viroksi)
- Kalervo Kijanen: Sukellushälytys; Suomen sukellusveneet sodan ja rauhan toimissa, Laivastolehti 1977. ISBN 951-95457-0-0
