Lembit
| EML Lembit | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness |
| Kölinlasku | toukokuu 1935 |
| Laskettu vesille | 7. heinäkuuta 1936 |
| Palveluskäyttöön | toukokuu 1937 |
| Poistui palveluskäytöstä |
Neuvostoliiton laivastolle 1940 poistettu palveluksesta 1957 |
| Loppuvaihe | museoitu 1979 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
665 t (pinnalla) 853 t (sukellus) |
| Pituus | 59,5 m |
| Leveys | 7,5 m |
| Syväys | 3,6 m |
| Koneteho |
2 × Vickers-Armstrong-dieselmoottoria 1 200 hv 2 × Vickers-Metropolitan-sähkömoottoria 790 hv |
| Nopeus |
13,7 solmua (pinnalla) 8,5 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 4 upseeria ja 28 merimiestä |
| Maksimisyvyys | 90 m |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × 21" (533 mm) torpedoputkea, joihin 8 torpedoa 1 × Bofors 40 mm 1 × 7,7 mm Lewis-pikakivääri 20 × merimiinaa |
EML Lembit oli Viron merivoimien Kalev-luokan sukellusvene. Se on museoituna Tallinnassa Viron merimuseossa.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1933 lopussa Viron parlamentti päätti nykyaikaistaa laivastoa. Seuraavana vuonna tilattiin brittiläiseltä Vickers-Armstrongilta kaksi sukellusvenettä, joiden hankkiminen liittyi Suomen ja Viron salaiseen sotilasyhteistyöhön, Suomenlahden tykistösulkuun, jossa ensiksi rannikkotykistöjen toimintaa yhtenäistettiin mahdollisuudelle yhteiseen tulenjohtoon kummaltakin puolelta Suomenlahtea ja sitten yhdenmukaistamalla vedenalaista toimintaa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kalev-luokka
Alus tilattiin Vickers Armstrongilta Barrow-in-Furnessista, missä köli laskettiin toukokuussa 1935. Se laskettiin vesille 7. heinäkuuta 1936 ja valmistui toukokuussa 1937.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lembit osallistui sisaraluksensa Kalevin kanssa 29. toukokuuta - 11. kesäkuuta 1939 sekä 17.-21. heinäkuuta Lappohjassa järjestettyihin yhteisharjoituksiin suomalaisten sukellusveneiden kanssa.[2] Sen jälkeen kun Neuvostoliitto miehitti Viron osana toista maailmansotaa alus liitettiin 13. elokuuta 1940 Neuvostoliiton Itämeren laivastoon.[1][3]
Saksan hyökätessä kesällä 1941 Neuvostoliittoon alus oli Liepājassa päällikkönään kapteeniluutnantti V. A. Polestsuk. Alus lähti 22. kesäkuuta Liepājasta Ventspilsin, Ust-Dvinskin, Kuivastun, Paldiskin ja Tallinnan kautta Kronstadtiin, jonne se saapui 5. heinäkuuta. Alus siirrettiin 25. heinäkuuta telakalle, mistä se vapautui 31. heinäkuuta. Alus lähti 2. elokuuta Kronstadtista Tallinnaan, jonne se saapui seuraavana päivänä.[4]
Alus lähti 10. elokuuta ensimmäiselle sotaretkelleen Kap Arkonan majakalle. Aluksen peräsin rikkoutui 15. elokuuta myrskyssä, mikä hidasti korjausten ajan matkantekoa. Alus ohitti 16. elokuuta Bornholmin ja saapui seuraavana päivänä toiminta-alueelleen, jonne se laski miinoitteen. Alus lähti 17. elokuuta paluumatkalle ja saapui 21. elokuuta Tallinnaan. Alus osallistui 28.-29. elokuuta Tallinnan evakuointiin ja saapui Kronstadtiin 29. elokuuta.[4]
Alus lähti 19. lokakuuta Kronstadtista toiselle sotaretkelleen päällikkönään A. M. Matijasevits. Seuraavana päivänä se saapui Narvanlahdella olleelle toiminta-alueelleen. Oltuaan alueella käsketyn ajan se lähti paluumatkalle ja saapui Kronstadtiin 26. lokakuuta. Kolmannelle sotaretkelleen alus lähti 5. marraskuuta laskemaan miinoitteen Koiviston edustalle. Se laski vielä samana päivänä 20 miinaa Koivistonsalmen eteläiseen suuhun, minkä jälkeen se palasi Kronstadtiin vielä saman päivän aikana. Alus siirrettiin 7. marraskuuta Leningradiin.[4]
Se nimettiin 1945 uudelleen U-1:ksi ja edelleen lokakuussa 1949 S-85:ksi. Vuodesta 1956 alkaen alus oli koealuksena Kronstadtissa.[1]
Museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1979 alus tuotiin museoitavaksi Tallinnaan, missä se avattiin 1985 yleisölle Piritan satamassa. Vuonna 2001 alusta remontoitiin. Samana vuonna myrsky rikkoi laiturin, ja Lembit jouduttiin siirtämään toiseen satamaan. Lopulta eri vaiheiden jälkeen se siirrettiin 2004 Lentosatamaan, jossa se avattiin yleisölle. Huomattavin ero suomalaiseen museosukellusvene Vesikkoon nähden on, että Lembit kellui vedessä eikä sen kylkeen ole tehty kulkuovia, vaan alukseen sisälle kuljettiin keulakannella olevan torpedojen lastausluukun kautta.
Nykyään Lembit on toukokuussa 2012 avatun Tallinnan merimuseon päänähtävyys.[5] Museointiin liittyvien selosteiden ohella suurin muutos aluksessa on se, että vain oikeanpuoleinen koneisto – päädiesel generaattoreineen ja sähkömoottori – ovat paikallaan, vasemmanpuoleinen on ennen museolaivaksi luovuttamista otettu Leningradiin teknisen oppilaitoksen opetuskäyttöön. Poistettu konetila on levytetty umpinaiseksi. Samoin yksi torpedoista on yleiseen museointitapaan leikattu kyljestä auki. Lembit on Viron ja koko Baltian ainoa säilynyt ennen toista maailmansotaa rakennettu sota-alus.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lembitin kotisivu Viron merimuseon sivuilla (englanniksi)
- Eesti Ekspress -lehden artikkeli (Arkistoitu – Internet Archive) (viroksi)
- Kijanen, Kalervo: Sukellushälytys. Suomalaiset sukellusveneet sodan ja rauhan toimissa. Sukellusveneveteraanit ry, 1977. ISBN 951-95457-0-0.
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)
- Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lembit Wikimedia Commonsissa
