Vilajoen vesistö
| Vilajoen vesistö (Suomen päävesistö: 08) |
|
|---|---|
| Valtiot | Venäjä, Suomi |
| Alue | Leningradin alue |
| Maakunnat | Etelä-Karjala |
| Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja | |
| Merialue | Itämeren valuma-alue |
| Päävesistöalue | Vilajoen vesistö (08) |
| Vesistöjako |
Pukaluksen–Lahnajärven alue (ven.) (08.001R), Koskenjoen–Kieronjoen alue (08.002), Korppisen alue (08.003), Tittaran valuma-alue (08.004), Läntisen Vilajoen valuma−alue (08.005), Pentinjoen valuma-alue (08.006), Myllyojan valuma-alue (08.007), Pukaluksen–Lahnajärven alue (08.001) |
| Laskujoki | Vilajoki |
| Pääuoman jatke | ←Tittara ←Kaapronjoki ←Ravatunjoki ←Uusijoki ←Vilkjärvi |
| Laskupaikka | Vilajoki, Vilalahti, Suomenlahti |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
| Valuma-alue | 344,09 km² [1] |
| Järvisyys | 6,33 % [1] |
| Alueen pituus | 35 km |
| Alueen leveys | 10 km [2] |
| Pääuoma | 50,2 km |
 Joki laskee Vilalahteen (Baltinetsin lahti). |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vilajoen vesistö (vesistöaluetunnus 08) on Suomen päävesistöalue, joka laskujoki Vilajoki laskee Suomenlahteen. Vesistöalue jakautuu sekä Suomen että Venäjän puolelle.[3][1][4]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistön sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilajoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 344,09 neliökilometriä, josta 252,42 neliökilometriä kuuluu Suomelle ja noin 92 neliökilometriä Venäjälle. Valuma-alueen järvisyys on 6,33 %.[3][1] Valuma-alueen luoteisosa työntyy Suomessa Lappeenrannan alueelle ja valuma-alueen pohjoisosista osa kuuluu Luumäen kuntaan. Vesistöalueen alajuoksu kuuluu Leningradin alueen Viipurin piirille. Vilajoen vesistöalue rajautuu pohjoisessa ensimmäisen Salpausselän takana levittäytyvään Kymijoen vesistöön (04). Salpausselän eteläpuolella sen länsipuolella sijaitsee Urpalanjoen vesistö (09) ja itäpuolella pohjoisessa Hounijoen vesistö (06) ja etelässä Tervajoen vesistö (07). Edellä mainittujen Suomen päävesistöjen väliin tunkevat Viipurinlahteen laskevat läntinen Santajoen vesistöalue (86.003) ja itäinen Nisajoen vesistöalue (86.002).[3][5]
Pääuoman kulun ja pituuden määritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilajoen vesistön pääuomasta ei ole toistaiseksi löytynyt kirjallisia lähteitä, mutta se voidaan määrittää käyttämällä apuna vesistöviranomaisten ylläpitämiä verkkopalveluita. Toinen palvelu on Paikkatietoikkuna, josta saa uomien pituudet, ja toinen on Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä VALUE-palvelu, josta saa valuma-alueiden pinta-alat. Vilajoki laskee Venäjän puolella Viipurinlahden Vilalahteen entisen Säkkijärven kunnan Vilajoen (ven. Балтиец, Baltijets) kylässä. Joen Venäjällä virtaava osuus on 22 kilometriä pitkä [6]. Joessa on alajuoksulla järvimäinen laajentuma Velikoje (Великое) eli Patrusjärvi [7]. Sen yläpuolella sijaitsee Hämäläisenjärvi (Холмогорское, Holmogorskoje [8]), jonka läpi joki virtaa. Hämäläisejärven yläpuolella sijaitsee varsin pitkä ja kapea Pukalusjärvi [9], joka ylettyy Suomenkin puolelle.[10][2]
Pukalusjärven yläjuoksulla on vielä Lahnajärvi, jonka luoteispuolella sijaitsee Ylämaan taajama. Täällä sijaitsee ensimmäinen jokihaara, joka tulee huomioida pääuomaa valittaessa. Luoteesta tulee Vilajoen läntinen haara, jonka valuma-alueen pinta-ala on noin 49 neliökilometriä. Sen kanssa yhtyy Vilajoen pohjoinen haara, jonka valuma-alue on 135 neliökilometrin suuruinen. Pohjoinen haara kuuluu siten pääuomaan. Hieman ylempänä Pentinkylässä sijaitsee seuraava jokihaara. Luoteesta tuleva Pentinjoen valuma-alueen pinta-ala on 51 neliökilometriä ja koillisesta tulevalla Vilajoen Kieronjoella on valuma-alueen pinta-ala 75 neliökilometriä. Kieronjoki alkaa Korppisesta, jonne laskee pohjoisesta Tanin seudulla sijaitsevasta Tittaran järvestä alkunsa saava Vilajoki. Se Vilajoki, joka kuuluu pääuomaan, voidaan siis jäljittää tänne 50,2 kilometrin pituisena.[10][2][5]
Pääuoman yläjuoksu muodostuu järvestä toiseen virtaavasta vesistöreitistä, jolla on eri osuuksilla eri nimet. Ne virtaavat alas valuma-alueelta, jonka pinta-ala on 43 neliökilometriä. Yläjuoksun osuudet ovat alajuoksulta alkaen seuraavat: Ämmälänjoki, Elämäinen, Kuolemainen, Kaapronjoki, Niittulampi, Ravatunjoki, Niskalampi, Leppälampi, Uusijoki, Kaupinlampi, Keskimmäinen ja Vilkjärvi. Viimeiseen järveen laskee pieniä suo-ojia Pohjosen Suurisuolta. Yläpuolinen vesireitti on 9,5 kilometriä pitkä ja silloin on koko pääuoman pituudeksi tulee 59,7 kilometriä.[10][2][5]
Vesistöalueen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistöalueen kolmannessa jakovaiheessa ovat seuraavat alueet tai valuma-alueet. Luettelon sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [3][1]:
- Pukaluksen–Lahnajärven alue (Venäjän puolella) (08.001R)
- Pukaluksen–Lahnajärven alue (08.001)
- Myllyojan valuma-alue (08.007)
- Läntisen Vilajoen valuma-alue (08.005)
- Koskenjoen–Kieronjoen alue (08.002)
- Pentinjoen valuma-alue (08.006)
- Korppisen alue (08.003)
- Tittaran valuma-alue (08.004)
Vesistöalueen maankäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alueesta on metsämaata, avoimia kangasmetsiä ja kalliomaita 82,8 %, maatalousalueita 6,5 %, kosteikkoja ja soita on 1,9 % ja rakennettuja alueita on 2,9 %. Maa-alueiden lisäksi on vesistöinä 5,9 %. Tässä ei ole tietoa, sisältyykö valuma-alueen lukuihin myös Venäjän puoleiset alueet.[10]
Vesistöalueen sivu-uomia ja järviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän puolella voi verkkopalveluiden kartoista havaita, että Hämäläisjärveen (ven. Холмогорское, Holmogorskoje) laskee kaksi jokea, joita kutsutaan samalla nimellä Tarhanovka (Тархановка). Koska pohjoinen Tarhanovka kuuluu Vilajoen pääuomaan, on luoteinen Tarhanovka sivu-uoma. Sen pituus Venäjän puolella on 6 kilometriä ja valuma-alueen pinta-ala on noin 34,5 neliökilometriä.[11] Se virtaa Suomen puolella Kallolanjoen nimisenä. Sille ei kuitenkaan ole määritetty vesistöaluejaossa omaa valuma-aluetta.[12][3]
Vesistöviranomaisten vesistöaluejaon perusteella Suomen puolella ovat Myllyoja, Vilajoen läntinen haara ja Pentinjoki merkittäviä sivu-uomia. Myllyoja laskee Lahnajärveen koillisesta päin. Sen valuma-alueen pinta-ala on noin 10 neliökilometriä ja siellä sijaitsevat suurimpina järvinä esimerkiksi Hyttilänjärvi (43 ha), Salminen (20 ha), Ylä-Kerätti (11 ha) ja Ala-Kerätti (8 ha).[12][5][3]
Ylämaan taajamassa pääuomaan yhtyy Vilajoen läntinen haara, jonka valuma-alueen pinta-ala on noin 49 neliökilometriä. Sen pääuomaan kuuluvat vesistöviranomaisten merkintöinä jokiosuudet Vilajoki, Yläjoki, Harattalanjoki ja Uitto-oja, sekä sen pääuomassa sijaitsevat järvet Sotkalampi (15 ha), Korppisenjärvi (29 ha), Matalajärvi (13 ha), Harattalanjärvi (71 ha) ja Herajärvi (61 ha). Harattalanjärven pohjoispäähän laskee Kavinoja, jonka valuma-alueella sijaitsevat esimerkiksi Venksenjärvi (30 ha) ja Riihijärvi (14 ha). Kavinjokeen tulee Urpalonjärvestä (350 ha) laskuoja, mutta sitä ei lueta mukaan valuma-alueeseen, koska järvellä on suurempi laskuoja toisaalle. Muita valuma-alueen järviä ovat Monnonjärvi (25 ha), Metjärvi (15 ha) ja Nuuskeenjärvi (33 ha).[12][3]
Pentinjoki yhtyy pääuomaan Pentinkylässä ja sen valuma-alueen pinta-ala on 51 neliökilometriä. Se on lyhyt Kirjasjärvestä (27 ha) alkava laskujoki. Kirjasjärveen laskee Puntasesta (4 ha) Lanajoki, ja Puntaseen laskee Sirkjärvestä (123 ha) alkava Yläjoki. Sirkjärven kylässä sijaitsevat myös Myllyjärvi (31 ha) ja Pöllöslampi (20 ha). Yläjokeen yhtyy Saaranoja, joka alkaa Kirjaksesta (39 ha). Muut järvet ovat pieniä ja ne ovat hajallaan laajalla valuma-alueella.[5][3]
Pääuoman latva-alueet sisältyvät Tittaran valuma-alueeseen, jonka pinta-ala on 43 neliökilometriä. Siellä esiintyviä suurimpia järviä ovat esimerkiksi Vilkjärvi (101 ha), Keskimmäinen (81 ha), Tittara (33 ha), Maajärvi (28 ha), Elämäinen (27 ha), Kaupinlampi (17 ha), Kesälampi (10 ha) ja Kylkiäinen (10 ha).[5][3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c d Vilajoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ a b c d e f g h i Vilajoen vesistö (08) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.1.2023.
- ↑ Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 14.2.2023.
- ↑ a b c d e f Vilajoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ Вилайоки, Vilajoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ Великое eli Патрус-ярви, Patrusjärvi? (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ Холмогорское, Hämäläisenjärvi (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ Пукалусярви, Pukalusjärvi (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Vilajoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 15.2.2023
- ↑ Тархановка (Вила-йоки), Tarhanovka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 17.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b c Vilajoki, valtionraja (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.2.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ikävalko, Joonas & al.: Mustajoen meritaimenen kotiuttamissuunnitelma, s. 19–21. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2020. Raportteja 31/2020. ISBN 978-952-314-875-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.3.2023).
- VIPSU-hanke, Saimaan vesiensuojeluyhdistys