Viisisädetyräkki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viisisädetyräkki
Kukkiva viisisädetyräkki.
Kukkiva viisisädetyräkki.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Tyräkkikasvit Euphorbiaceae
Suku: Tyräkit Euphorbia
Laji: helioscopia
Kaksiosainen nimi
Euphorbia helioscopia
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Viisisädetyräkki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Viisisädetyräkki Commonsissa

Viisisädetyräkki (Euphorbia helioscopia) on yksivuotinen, pysty- ja tanakkavartinen tyräkkikasvi, joka kasvaa rikkakasvina pelloilla ja puutarhoissa. Laji on myrkyllinen kuten muutkin tyräkit.[1]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisisädetyräkin varsi on 15–40 cm korkea. Tyvellä saattaa olla haaroja. Varsilehdet ovat ruodittomia, vastapuikeita ja tylppä- tai lanttokärkisiä. Lehtien kärkipuoli on sahalaitainen. Kasvi on kalju ja väriltään kellanvihreä. Varren latvaan muodostuu sarjamainen kukinto, jossa on lajin nimen mukaisesti viisi haaraa. Kukinnon tyvellä on kiehkurana viisi varsilehtien kaltaista tukilehteä. Kukintohaarojen kärkeen muodostuu tyräkeille ominainen valekukka (cyathium). Siinä on alinna kaksi varsilehtien kaltaista, mutta kellertävämpää ylälehteä. Niiden keskellä on neljä pyöreähköä, vaaleanvihreää mesiäislevyä. Näiden välissä ovat valekukkaan kuuluvat varsinaiset kukat: useita hyvin pieniä, kehättömiä, yksiheteisiä hedekukkia ja keskimmäisenä vihreä emikukka. Emikukka sisältää vain kukkaperän päässä olevan emiön, jonka pallomaisesta sikiäimestä muodostuu pyöreähkö, kolmelohkoinen kotahedelmä. Kodan kasvaessa emikukka alkaa nuokkua ja painuu mesiäislevyjen kehän ulkopuolelle. Kukinnan edistyessä jokaisen valekukan tyveltä kasvaa yleensä kolme sivuhaaraa, joihin muodostuu samanlaiset valekukat. Kukinnon haaroittuminen saattaa jatkua samalla tavoin näistä uusista valekukista.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes koko Eurooppa kuuluu viisisädetyräkin levinneisyysalueeseen. Se puuttuu kuitenkin Islannista, Färsaarilta ja Huippuvuorilta. Fennoskandian keski- ja pohjoisosissakin se on harvinainen. Kaakkois-Euroopasta levinneisyysalue jatkuu hajanaisena läpi Aasian lauhkeiden osien Japaniin saakka. Viisisädetyräkin alkuperäinen luontainen esiintymisalue ei ole varmasti tunnettu, sillä nykyisin se esiintyy kaikkialla nimenomaan peltorikkaruohona. Edellä mainittujen alueiden ulkopuolella eli Afrikassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa se on kuitenkin uusi tulokas.[2][3]

Suomessa viisisädetyräkkiä tavataan runsaammin lounaassa Etelä-Satakuntaan, Etelä-Hämeeseen ja Uudellemaalle asti. Yleinen se on kuitenkin vain Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Näillä vanhoilla viljelysseuduilla se on ilmeisesti muinaistulokas. Enemmän tai vähemmän vakiintuneena uustulokkaana viisisädetyräkkiä on esiintynyt Savossa ja Karjalassa sekä Pohjanmaan rannikolla.[1][2][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hämet-Ahti, Leena et al.: Retkeilykasvio, s. 199-200. 3. painos. Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
  2. a b c Jaakko Jalas: Suuri kasvikirja, III osa, s. 40-41, 48. toim. Jaakko Jalas. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05293-4.
  3. Anderberg, Arne: Euphorbia helioscopia (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.9.2008. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2007: kartat (Hakuavain: viisisädetyräkki) Kasviatlas 2007. 2008. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 24.9.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]