Viipurin konsistori
Viipurin konsistori oli kirkollinen hallintoelin joka perustettiin 1720 huolehtimaan Venäjälle luovutetun alueen eli Vanhan Suomen kirkollisista asioista. Se koostui neljästä rovastikunnasta: Viipurin rovastikunta eli tuomiorovastikunta, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan pohjoinen ja Pohjois-Karjalan eteläinen (Ilmee, Parikkala) rovastikunta. Konsistorin esimiehenä toimi Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunnan kirkkoherra eli tuomiorovasti. Vuodesta 1800 esimiehenä oli Viipurin saksalaisen seurakunnan kirkkoherra. Vuonna 1738 sen viralliseksi kieleksi tuli saksa. Konsistori lakkautettiin vuosina 1811 ja 1812. Kun Venäjälle luovutettiin 1743 Turun rauhassa alueita, niiden kirkollisista asioista vastasi Haminan konsistori.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viipurin ja Haminan konsistorit
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 9, palsta 1498