Viiniköynnökset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viiniköynnökset
Viiniköynnös (Vitis vinifera)
Viiniköynnös (Vitis vinifera)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Varsinaiskaksisirkkaiset Rosopsida
Lahko: Vitales
Heimo: Viiniköynnöskasvit Vitaceae
Suku: Viiniköynnökset Vitis
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Viiniköynnökset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Viiniköynnökset Commonsissa

Viiniköynnökset (Vitis) on viiniköynnöskasveihin (Vitaceae) kuuluva kasvisuku, johon kuuluu noin 60 lajia.[1] Muutamia lajeja, etenkin viiniköynnöstä eli aitoviiniä (Vitis vinifera) viljellään laajalti hedelmiensä eli viinirypäleiden vuoksi, joita käytetään viinin valmistukseen mutta syödään myös sellaisenaan.

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viiniköynnös Vitis vinifera. Tärkein viljelty laji. Villimuoto Vitis vinifera subsp. sylvestris kasvaa Välimerenmaissa, Lähi-idässä ja Kaukasiassa[1], joissa sitä on jo tuhansien vuosien ajan myös viljelty.
  • Törmäviini Vitis riparia, villi laji Pohjois-Amerikassa. Käytetään viininviljelyssä nykyään viinikirvan aiheuttamien tuhojen välttämiseksi perusrunkona, johon aitoviinin halutun lajikkeen oksia vartetaan.[1] Myös tämän lajin rypäleistä valmistetaan joskus viiniä (kauppalajike Beta menestyy myös Suomessa).
  • Ojukkaviini Vitis labrusca, käytetty risteytyksiin.
  • Amurinviini Vitis amurensis, koristekasvi.
  • Ruosteviini Vitis coignetiae, koristekasvi, upeat lehdet.
  • Vitis labrusca, syömärypäleitä Pohjois-Amerikassa, käytetään joskus viiniksi.
  • Vitis rotundifolia, hyytelöön ja joskus viiniksi.
  • Vitis aestivalis Norton, viiniksi.
  • Vitis lincecumii (eli Vitis aestivalis), Vitis berlandieri (eli Vitis cinerea var. helleri), Vitis cinerea, Vitis rupestris ovat lajeja joita käytetään lähinnä hybridien kasvatukseen.

Hybridit eli aitoviinin ja amerikkalaisten lajien risteymät ovat suosittuja, koska ne kestävät tuholaisia ja pohjoisimmilla viljelysalueilla myös hallaa paremmin kuin puhtaat lajit.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 252–258, WSOY 1997, ISBN 951-0-21295-4

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]