Viiniköynnökset
Sivulta puuttuu | Viiniköynnökset | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Viiniköynnös (Vitis vinifera) | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Viiniköynnökset Wikispeciesissä |
Viiniköynnökset (Vitis) on viiniköynnöskasveihin (Vitaceae) kuuluva kasvisuku, johon kuuluu noin 60 lajia.[1] Muutamia lajeja, etenkin viiniköynnöstä (Vitis vinifera) viljellään laajalti hedelmiensä eli viinirypäleiden vuoksi, joita käytetään viinin valmistukseen mutta syödään myös sellaisenaan.
Sisällysluettelo |
Lajeja [muokkaa]
- Viiniköynnös Vitis vinifera. Tärkein viljelty laji. Villimuoto Vitis vinifera subsp. sylvestris kasvaa Välimerenmaissa, Lähi-idässä ja Kaukasiassa[1], joissa sitä on jo tuhansien vuosien ajan myös viljelty.
- Törmäviini Vitis riparia, villi laji Pohjois-Amerikassa. Käytetään viininviljelyssä nykyään viinikirvan aiheuttamien tuhojen välttämiseksi perusrunkona, johon aitoviinin halutun lajikkeen oksia vartetaan.[1] Myös tämän lajin rypäleistä valmistetaan joskus viiniä (kauppalajike Beta menee myös Suomessa).
- Ojukkaviini Vitis labrusca, käytetty risteytyksiin.
- Amurinviini Vitis amurensis, koristekasvi.
- Ruosteviini Vitis coignetiae, koristekasvi, upeat lehdet.
- Vitis labrusca, syömärypäleitä Pohjois-Amerikassa, käytetään joskus viiniksi.
- Vitis rotundifolia, hyytelöön ja joskus viiniksi.
- Vitis aestivalis Norton, viiniksi.
- Vitis lincecumii (eli Vitis aestivalis), Vitis berlandieri (eli Vitis cinerea var. helleri), Vitis cinerea, Vitis rupestris ovat lajeja joita käytetään lähinnä hybridien kasvatukseen.
Hybridit eli aitoviinin ja amerikkalaisten lajien risteymät ovat suosittuja, koska ne kestävät tuholaisia ja pohjoisimmilla viljelysalueilla myös hallaa paremmin kuin puhtaat lajit.[1]
Kasvattaminen Suomessa [muokkaa]
Suomessa menestyvät parhaiten hallaa kestävät ja nopeasti kypsyvät lajikkeet. Useimmat Suomessa menestyvät lajikkeet ovat eurooppalaisen viiniköynnöksen ja Pohjois-Amerikasta tai Aasiasta kotoisin olevan lajin välisiä hybridejä. Monet lajikkeet ehtivät kypsyä Etelä-Suomessa myös avomaalla, kunhan niille valitaan aurinkoinen, lämmin ja hallalta suojaisa paikka. Kasvihuoneessa viinirypäleet kypsyvät jopa lauhkean vyöhykkeen pohjoisosissa, kunhan kasvatettavaksi valitaan riittävän nopeasti kypsyvä lajike ja se suojataan hyvin talveksi.[2] Ulkonakin voi rypäleitä kasvattaa, mutta jos valoa ja lämpöä ei ole riittävästi, hedelmistä ei tule kovin makeita.lähde?
Viiniköynnöksen ruukkutaimia voi istuttaa alkukesästä syksyyn, mutta juurtumisen ja talvehtimisen kannalta taimi on parempi istuttaa Suomen olosuhteissa alkukesällä, kun hallasta ei ole enää vaaraa. Taimelle sopiva paikka on kasvihuone tai erityisen lämmin ja aurinkoinen paikka, jossa ei ole kovin suurta hallariskiä keväällä tai syksyllä. Paikalla ei saa olla myöskään seisovaa vettä etenkään kasvukauden ulkopuolella. Paras maalaji on hieta. Viiniköynnös ei menesty pelkässä multa- tai turvemaassa, hiekkamaassa tai savessa, sillä niissä esiintyy äärimmäisiä vaihteluja kosteuden suhteen. Sopiva istutuskuoppa on vähintään 50 cm leveä ja 50–70 cm syvä. Kuoppa täytetään vedellä ja sinne sekoitetaan multaa, maata, kompostia, kalkkia, lannoitteita ja hivenaineita. Itse viiniköynnös istutetaan mahdollisimman syvälle, jotta sen pääjuuret olisivat turvassa jäätymiseltä. Aitojuurisista taimista voi peittää jopa puolet, mutta perusrungollisista taimista varttamiskohta on jätettävä 2–3 cm maanpinnan yläpuolelle. Maan alle jäävät vesioksat leikataan pois ja juuret levitetään, mikäli purkki on kasvanut niitä täyteen. Maa poljetaan tiiviiksi ja kastellaan runsaasti istutuksen jälkeen. Kasvupaikan voi jättää alkukesällä kuopalle, mikä helpottaa köynnöksen kastelua. Kuoppaa täytetään kesän mittaan. Nuorta köynnöstä tulisi kastella päivittäin poutajaksoilla.
Viiniköynnöstä kannattaa ensimmäisen vuoden jälkeen lannoittaa alkukesällä kukinnan aikoihin. Lannoitus tulee lopettaa viimeistään elokuussa marjojen alkaessa kypsyä, jotta köynnös kypsyttäisi marjansa nopeammin ja ehtisi valmistautua talven tuloon. Samalla vähennetään myös kastelua. Elokuussa viiniköynnökselle on hyvä antaa vähän typpeä ja paljon kaliumia sisältävä syyslannoitus, joka edistää versojen talveentumista.
Leikkaaminen [muokkaa]
Ensimmäisenä parina kesänä viiniköynnöksen kannattaa antaa kasvaa melko vapaasti, sillä se vahvistaa runkoa ja juuristoa. Kukinnot kannattaa poistaa, sillä ne hidastavat nuoren köynnöksen kasvua. Alkutalvesta maan jäädyttyä köynnöstä pitäisi kuitenkin uskaltaa leikata tarpeeksi, jotta köynnökseen kehittyisi vahva runko.
1. syksy: yhteen tai kahteen versoon jätetään 2–4 silmua, muut versot poistetaan kokonaan.
2. syksy: jätetään korkeintaan neljä oksaa, jotka leikataan 6–7 silmun yläpuolelta, muut versot poistetaan kokonaan.[3]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- HOT.ee lajikegalleria
- Keskustelua viiniköynnöksistä suomeksi
- Tietoa Suomessa menestyvistä viiniköynnöslajikkeista
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 252–258, WSOY 1997, ISBN 951-0-21295-4
- ↑ Omenakumpu.com
- ↑ Agrimarket
Aiheesta muualla [muokkaa]
- ITIS: Vitis (englanniksi)
