Vesidiplomatia
Vesidiplomatia tai hydrodiplomatia tarkoittaa diplomatiaa, joka keskittyy ratkomaan veteen liittyviä konflikteja ja jännitteitä tavoitteena edistää rauhaa, vakautta ja vesivarojen yhteistä käyttöä. Veteen liittyviä konflikteja voi syntyä esimerkiksi rajallisten vesivarojen hallinnasta ja käytöstä erityisesti alueilla, jotka joutuvat jakamaan saman vesistön yhdessä. Vesidiplomatian tavoite on ennaltaehkäistä veteen liittyviä kiistoja ennen kuin ne muuttuvat suuremmiksi konflikteiksi.[1] Euroopan unionin neuvosto ilmaisi vuonna 2018 aikovansa vahvistaa Euroopan unionin osallistumista vesidiplomatiaan edistääkseen rauhaa, turvallisuutta ja vakautta sekä tuomitakseen veden käyttämisen sotavälineenä.[2]
Aalto-yliopiston vesitalouden professori Marko Keskisen mukaan Suomi on kansainvälisesti profiloitunut erityisesti rajavesikysymyksissä. Suomi on edistänyt rajavesien tasapuolista käyttöä eri puolilla maailmaa ja toiminut Yhdistyneiden kansakuntien rajavesisopimusten alullepanijana.[3] Maailmalla vesidiplomatian merkitys on korostunut erityisesti Singaporessa, joka on pyrkinyt kehittymään Aasian vesiosaamisen keskukseksi. Vuonna 2012 Singaporen vesihallinnon virasto muutettiin Maailman terveysjärjestön alueelliseksi osaamiskeskukseksi, joka koordinoi moninaisia veteen liittyviä kysymyksiä.[4]
Vesi on tärkeässä asemassa valtioiden politiikassa, koska vesivarannoilla on huomattava kauppa- ja turvallisuuspoliittinen merkitys. Esimerkiksi Kiinalle Tiibet on äärimmäisen tärkeä Himalajan jäätiköiden ja vesiresurssien vuoksi, koska alueen kautta kulkee lähes kaikkien Aasian pääjokien lähteet.[4] Intia ja Pakistan solmivat vuonna 1960 Indusjoen vesisopimuksen, jotta valtiot voisivat hyödyntää yhdessä Indusjoen vesivaroja ja torjua konflikteja. Maiden välillä on kuitenkin toisinaan ollut kiistoja Induksen vesivarantojen hallinnasta, koska Intia on pyrkinyt parantamaan energiatilannettaan rakentamalla patoja joelle. Pakistan on tulkinnut patohankkeet yrityksenä rajoittaa sen omaa vedensaantia.[5][6] Vastaavia patoihin ja vedenjakamiseen liittyviä ongelmia on esiintynyt esimerkiksi Niilillä. Etiopian pyrkimys padota Niilin yläjuoksu on saanut Egyptin uhkailemaan jopa sodalla, koska Egypti on riippuvainen Niilin vesivaroista.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Schmeier, Susanne: What is water diplomacy and why should you care? Global Water Forum. 31.8.2018. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Vesidiplomatia: neuvostolta päätelmät consilium.europa.eu. 19.11.2018. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ Vesitalouden professori Marko Keskinen tutkii veden ja yhteiskunnan vuorovaikutusta Aalto-yliopisto. 15.1.2020. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ a b Turkki, Teppo: Vesikonfliktit ja hydrodiplomatia Sitra. 7.6.2013. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ Malho, Maria: Vesipolitiikka heijastaa valtioiden suhteiden tilaa – Kashmirin konflikti ja vedenjako liittyvät vahvasti yhteen Ulkopolitist. 26.1.2020. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ Tuomaala, Erja: Vesi on ydinohjusta tehokkaampi arjen ase – yrittääkö Intia kuivattaa Pakistanin vedet? Yle Uutiset. 22.3.2019. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ Tikka, Iida: Kiista vedestä kuumenee Niilillä: Egypti ei hyväksy Etiopian patohanketta Yle Uutiset. 6.4.2018. Viitattu 8.10.2020.