Verner Järvinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Verner Järvinen
Verner Järvinen
Maa: Suomen vuosina 1809–1858 ja 1883–1914 käytössä ollut lippu. Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Ateena 1906 (välikisat) antiikin
kiekonheitto
Pronssia Pronssia Ateena 1906 (välikisat) kiekonheitto
Pronssia Pronssia Lontoo 1908 antiikin
kiekonheitto

Venne ”Verner” Järvinen (4. maaliskuuta 1870 Ruovesi31. tammikuuta 1941 Tampere) oli suomalainen kenttälajeihin erikoistunut yleisurheilija ja maan ensimmäinen olympiavoittaja.

Henkilötietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvisen vanhemmat olivat torppari Henrik Järvinen ja Gustava Saarijärvi. Hän hankki koulutietoja asevelvollisena Hämeen Pataljoonassa, jossa yleni aliupseeriksi. Valtion rautateiden palvelukseen Järvinen tuli 1896, päätyen ylijunailijaksi. VR:n palveluksesta hän erosi vasta 1932.

Järvinen oli naimisissa vuodesta 1897 Thyra Maria Leanderin (k. 1948) kanssa. Järvisten pojat Akilles, Kalle, |Matti ja Yrjö menestyivät urheilijoina, Verner Järvinen tunnettiinkin lempinimellä ”Isä Järvinen”.[1]

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvinen kiinnostui urheilusta jo asevelvollisuusaikana, harjoitellen muun muassa painia, kuulantyöntöä ja kiekonheittoa. Palkinnon hän sai ensimmäisen kerran voimistelukilpailuissa vuonna 1900.

Järvinen voitti myöhemmin epävirallisiksi julistetuissa Ateenan välikisoissa 1906 olympiakultaa vauhdittomassa antiikkisessa kiekonheitossa (tulos 35,17 m) ja pronssia kiekonheitossa (tulos 36,82 m). Samoissa kisoissa hän oli keihäänheitossa viides neljän ruotsalaisen jälkeen. Kuulantyönnössä Järvinen hylättiin, koska kilpakumppanit protestoivat erilaisesta työntötyylistä.

Lontoon kesäolympialaisissa 1908 Järvinen oli antiikkisessa kiekonheitossa kolmas (tulos 36,48 m) ja kiekonheitossa vasta neljäs (tulos 39,43 m), mutta samana vuonna hän heitti jälkimmäisessä maailmanennätystuloksen 44,84 metriä. Järvinen osallistui vuosien 1906 ja 1908 kisoissa myös kuulantyöntöön. Vuonna 1906 hän työnsikin pisimmälle, yli 13 metriä, mutta työntö hylättiin virheellisen tekniikan vuoksi. Tukholman vuoden 1912 kisoissa hänen menestyksensä jo yli 40-vuotiaana jäi vaisuksi, hän oli kiekonheitossa viidestoista ja kahden käden kiekonheitossa kahdestoista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reetta Meriläinen, Olipa kerran isä, äiti ja neljä poikaa. Helsingin Sanomat, 21.11.2009 sivu B 14

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antero Raevuori, Järviset – legendaarinen suomalainen urheilijaperhe, Revontuli, 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]