Elmer Niklander
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Niklander Tukholman olympialaisissa vuonna 1912. | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Antwerpen 1920 | kiekko | |
 Hopeaa |
Tukholma 1912 | kiekko molemmat kädet | |
| Hopeaa |
Antwerpen 1920 | kuula | |
 Pronssia |
Tukholma 1912 | kuula molemmat kädet | |
Elmer Konstantin Niklander (19. tammikuuta 1890 Hausjärvi – 12. marraskuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen kiekonheittäjä, kuulantyöntäjä, moninkertainen Suomen mestari, olympialaisten mitalisti ja kiekonheiton olympiavoittaja Antwerpenin olympialaisista 1920. Niklander tunnettiin lempinimellä ”Oitin kanuuna”.
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niklanderin huomattavimpia urheilusaavutuksia olivat:
- olympiakulta kiekonheitossa 1920 (tulos 44,685 metriä oli olympiaennätys)[1]
- olympiahopea kiekonheitossa Tukholman kisoissa 1912 (molempien käsien yhteistulos 77,96 metriä (40,28 + 37,68), Armas Taipale voitti kultaa)[2][3]
- maailmanennätys kiekonheitossa 1913 yhteistuloksella 90,13 metriä (oikea käsi 45,57 metriä ja vasen käsi 44,56 metriä)
- olympiahopea kuulassa 1920 (14,155 metriä, kullan voitti Ville Pörhölä)[1]
- olympiapronssi kuulassa 1912 (molempien käsien yhteistulos 27,14 (14,71 + 12,43) metriä)[2][3]
Niklander oli lisäksi mukana olympialaisten kuulantyönnössä 1908 vain 18-vuotiaana, samoin kuin 1912 (neljäs tuloksella 13,65)[2] ja 1924 (kuudes). Olympialaisten kiekonheitossa 1908 (antiikin kiekonheitto) hän oli yhdeksäs, 1912 neljäs (tulos 42,09 metriä) ja 1924 seitsemäs (tulos sama 42,09). Vuoden 1920 olympialaisissa hän sijoittui kahdeksanneksi 56 paunan painonheitossa.
1908 hänestä tuli myös kuulantyönnön Suomen mestari ja seuraavana vuonna hän työnsi yhteistuloksen 26,89 metriä, joka ylitti virallisen maailmanennätyksen. Oikean käden työntö oli 14,68 metriä. Myös kiekonheitossa hänestä tuli Suomen mestari yhteistuloksella 81,64 metriä (oikea käsi 41,12 metriä). Vuoden 1910 kiekkotulos oli 81,58 metriä, oikea käsi 43,86 metriä. Hän voitti samana vuonna myös kuulantyönnön yhteistuloksella 27,01. Paremman käden tulos oli 14,68. Kalevan-ottelussa 1911 Niklander voitti mestaruuden kiekonheitossa (78,36, parempi käsi 42,34) ja moukarinheitossa, jossa voittotulos oli 33,22. Seuraavana vuonna hän voitti SM-kultaa kuulantyönnössä yhteistuloksella 25,72, parempi käsi oli 13,83. Kiekonheiton voittotulos oli 79,79, josta paremman käden osuus 39,96. Lisäksi hän voitti antiikin tyylin kiekonheiton, jossa voittoheitto kantoi 39,98.[4]
Vuonna 1913 hän teki Suomen ennätyksen kuulantyönnössä, yhteistulos oli 27,75 metriä (oikea käsi 14,86 metriä ja vasen käsi 12,89 metriä). Seuraavana vuonna hän voitti Malmössä sekä kiekon- että painonheiton. Kaiken kaikkiaan Niklanderilla oli 42 kuulan, kiekon ja moukarin Suomen mestaruutta.
Niklander teki urallaan useita kuulantyönnön, kiekonheiton ja moukarinheiton Suomen-ennätyksiä. Vuonna 1908 hän työnsi kuulantyönnössä SE-tuloksen 13,74, mutta Jalmari Sauli paransi ennätyksen lukemiin 14,06 vielä samana vuonna. Niklander työnsi seuraavana vuonna uudeksi ennätykseksi 14,86. Tämä pysyi ennätyksenä vuoteen 1925, kunnes Ville Pörhölä onnistui rikkomaan sen. Kiekonheitossa Niklander teki vuonna 1910 Suomen-ennätyksen 44,88, jonka Armas Taipale rikkoi kaksi vuotta myöhemmin.[5]
Moukarinheitossa Niklander teki kolme Suomen-ennätystä. Hän heitti vuonna 1910 40,04, joka paransi Verner Järvisen Suomen-ennätystä 5,21 metrillä. Johan Pettersson paransi ennätystä kaksi vuotta myöhemmin, mutta Niklander heitti 1914 tuloksen 45,95, joka oli 32 senttimetriä parempi kuin Petterssonin ennätys. Niklander heitti vielä vuonna 1916 Suomen-ennätykseksi 47,57. Tämä pysyi ennätyksenä vuoteen 1924, jolloin Erik Eriksson otti sen nimiinsä.[5]
Niklander, joka oli naimaton, työskenteli koko ikänsä maanviljelijänä kotitilallaan Oitissa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Konstantin Rikhard Niklander ja Henriika Harjula.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elmer Niklander Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 536–537. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Athletics (Sivut 62) VIIeme Olympiade, Anvers 1920. 1920. Belgian Olympic Council/LA84 Foundation. Viitattu 4.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 19. Otava, 1970.
- ↑ a b Athletics (Sivut 405 ja 408) Fifth Olympiad : the Official Report of the Olympic Games of Stockholm, 1912 Swedish Olympic Committee. 1913. Swedish Olympic Council/LA84 Foundation. Viitattu 4.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 446–447. Otava, 1970.
- ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 432. Otava, 1970.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lilja, Hannu: Oitin kanuuna : Elmer Niklander, heittolajien kuningas oman aikansa heijastajana. Tampere: Mediapinta, 2008. ISBN 978-952-235-015-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veli-Matti Autio: Niklander, Elmer (1890–1942) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
1896: Robert Garrett | 1900: Rudolf Bauer | 1904: Martin Sheridan | 1908: Martin Sheridan (tavallinen) – Martin Sheridan (antiikkinen) | 1912: Armas Taipale (tavallinen) – Armas Taipale (molemmat kädet) | 1920: Elmer Niklander | 1924: Clarence Houser | 1928: Clarence Houser | 1932: John Anderson | 1936: Kenneth Carpenter | 1948: Adolfo Consolini | 1952: Sim Iness | 1956: Al Oerter | 1960: Al Oerter | 1964: Al Oerter | 1968: Al Oerter | 1972: Ludvík Daněk | 1976: Mac Wilkins | 1980: Viktor Raštšupkin | 1984: Rolf Danneberg | 1988: Jürgen Schult | 1992: Romas Ubartas | 1996: Lars Riedel | 2000: Virgilijus Alekna | 2004: Virgilijus Alekna | 2008: Gerd Kanter | 2012: Robert Harting | 2016: Christoph Harting | 2020: Daniel Ståhl |
|
