Vasili Ažajev
Vasili Nikolajevitš Ažajev (ven. Васи́лий Никола́евич Ажа́ев: 12. helmikuuta (J: 30. tammikuuta) 1915 Moskovan läänin Sotskojen kylä – 27. huhtikuuta 1968 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Vasili Ažajev joutui 19-vuotiaana vankileirille Neuvostoliiton Kauko-Itään, jossa hän sen jälkeen työskenteli 15 vuoden ajan. Vuonna 1944 hän valmistui Gorkille nimetystä kirjallisuusinstituutista.[1]
Kirjailijan huomattavin teos on vuonna 1948 ilmestynyt romaani ”Kaukana Moskovasta” (Daleko ot Moskvy), josta hän sai Stalin-palkinnon. Konstantin Simonovin toimittama tuotantoromaani edustaa tyypillistä sosialistista realismia. Se kuvaa ihanteellisesti öljyjohdon rakentamista Siperiassa toisen maailmansodan aikana, mutta ei kerro, että todellisuudessa tällaiset rakennustyöt suoritti Stalinin vankileirien työvoima.[2] Kirjan pohjalta tehtiin Aleksandr Stolperin ohjaama samanniminen elokuva (1950, Stalin-palkinto 1951)[3] ja Ivan Dzeržinskin säveltämä ooppera (1954).[4]
Suomennettu teos [muokkaa]
- (Azhajev, V.) Kaukana Moskovasta. Suom. V. Ahveninen ja P. Perttu. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1956.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 24. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 23–24. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ Kino: Entsiklopeditšeski slovar, s. 409. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 25. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
