Vartiomoottorivene 1

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vartiomoottorivene 1
Alustyyppi Vartiomoottorivene
Miehistö 8
Telakka Abeking & Rasmussen, Bremen
Valmistumisvuosi Kesäkuussa 1930
Poistettu käytöstä 14. marraskuuta 1950
Mitat
Uppouma 30 tonnia
Pituus 23,5 m
Leveys 4,2 m
Syväys 1 m
Nopeus 25 solmua
Toimintasäde -
Voimanlähde
Koneisto Päämoottorina Maybach V-12 moottorit
Teho Päämoottori 560 hevosvoimaa, risteilymoottori 100 hevosvoimaa
Aseistus
Aseistus 1 x Madsen 20 mm

Vartiomoottorivene 1 (lyhyemmin VMV 1) oli suomalainen vartiomoottorivene, joka tilattiin Saksasta ja valmistui 1930. Se kuului toiseen vartiomoottoriveneiden tilausvaiheeseen VMV 2:n tavoin. Ensimmäisenä tilattu vene oli kuitenkin myöhästynyt, joten VMV 1 sai ensimmäisen numeron.

Palvelus merivartiolaitoksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VMV 1 pysäytti 19. toukokuuta 1931 Märketin majakan luona Tsekkoslovakian lipun alla purjehtineen spriivarastoaluksen Serpenin. Alus oli lähtenyt Tallinnasta, jolloin sen nimenä oli ollut Mars. Aluksen nimi ja paperit vaihdettiin merellä. Alukselta takavarikoitiin 122000 litraa spriitä, mikä oli kieltolain ajan suurin yksittäinen takavarikko.[1]

VMV 1 palveli 1938 Ahvenanmaan piirissä.[2] Merivartiostojen tehtäväksi määrättiin 12. lokakuuta 1939 asetuksella puolueettomuusvalvonta merivoimien johdolla.

Palvelus merivoimissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VMV 1 toimi sotien aikana vuosina 19391941 varmistuslaivueessa ja vuosina 19421944 1. vartiomoottorivenelaivueessa. VMV 1 oli mukana matkalla, jolla panssarilaiva Ilmarinen upposi, pelastaen räjähdysvaaraa uhmaten Ilmarisen rungolta 57 miestä. Se osallistui Bengtskärin majakasta käytyyn taisteluun yhdessä VMV 2:n, VMV 13:n ja VMV 16:n kanssa 26. heinäkuuta 1941. Se oli myös mukana matkalla, jolla miinalaiva Riilahti upposi. Se pelasti Riilahden upottua vedestä yksitoista miestä, joiden joukossa oli Riilahden päällikkö, kapteeniluutnantti Osmo Kivilinna, joka kuitenkin menehtyi vammoihinsa myöhemmin.[3]


VMV-1:llä syttyi 1946 tulipalo sen ollessa takaa-ajamassa salakuljetusalusta, jolloin takaa-ajo keskeytyi. Palo saatiin sammumaan konemestarin suljettua polttoaineputkien hanat.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 164-168. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
  • Kosonen, Matti & Pohjonen, Juha: Isänmaan portinvartijat - Suomen rajojen vartiointi 1918-1994. Keuruu: Otava, 1994. ISBN 951-1-13106-0.
  • Rajavartiolaitos 1919-1969. Mikkeli: Rajamme Vartijat ry, 1969.
  • Peuranheimo, Orvo - Pirhonen, Jouko - Killinen, Kullervo: Laivat puuta, miehet rautaa - Moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941-1944. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the Fighting Ships 1922-1946, s. 367. Lontoo: Conway Maritime Press, 2006. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Navis Fennica 3, toimittanut Erkki Riimala, WSOY Porvoo 1994, s.292, 352, 352
  • Markku A. Lindholm

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Isänmaan portinvartijat s. 228
  2. Isänmaan portinvartijat s. 218
  3. Leijonalippu merellä s. 167-168
  4. Leijonalippu merellä s. 165

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]