Vanadiinipentafluoridi
| Vanadiinipentafluoridi | |
|---|---|
-fluorid.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | VF5 |
| Moolimassa | 145,94 |
| Ulkomuoto | Väritön neste |
| Sulamispiste | 19,5 °C[1] |
| Kiehumispiste | 48,3 °C[1] |
| Tiheys | 2,5 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Vanadiinipentafluoridi (VF5) eli vanadiini(V)fluoridi on vanadiinin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Sitä voidaan käyttää fluoraavana reagenssina orgaanisen ja epäorgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa vanadiinipentafluoridi on väritöntä nestettä. Kiinteänä sen rakenne on polymeeri. Yhdiste hydrolysoituu veden vaikutuksesta ja liukenee esimerkiksi etanoliin, asetoniin ja kloroformiin. Se reagoi useiden aineiden kanssa esimerkiksi huoneenlämpötilassa hitaasti lasinkin kanssa. Vanadiinipentafluoridi on Lewis-happo ja reagoi esimerkiksi fluoridien kanssa kompleksiseksi heksafluorovanadaatti(V)ioniksi ([VF6]-). Useita muitakin komplekseja tunnetaan.[2][3][4][5]
Vanadiinipentafluoridia voidaan valmistaa kuumentamalla vanadiinia ja fluoria tai bromitrifluoridia 300 °C:n lämpötilaan. Muita vaihtoehtoja ovat vanadiinitetrafluoridin kuumentaminen tai vanadiinitrifluoridin tai divanadiinipentoksidin ja fluorin reaktio.[2][3][4][5]
- 2 V + 5 F2 → 2 VF5
Vanadiinipentafluoridia käytetään fluoraavana reagenssina. Se liittää fluoriatomeja tyydyttymättömiin yhdisteisiin kuten alkeeneihin. Fluorattujen aromaattisten yhdisteiden kanssa se reagoi muodostaen fluorattuja syklohekseenejä tai sykloheksadieenejä.[3][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–98. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.8.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1147-1148. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c Axel Haupt: Organic and Inorganic Fluorine Chemistry, s. 193-195. Walter de Gruyter, 2021. ISBN 978-3-527-065929-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.8.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Prakash Satya: Advanced Chemistry of Rare Elements, s. 453. S. Chand Publishing, 2013. ISBN 978-81-219-4254-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.8.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Baoxiang Yang, Jinyong He, Guifang Zhang, Jike Guo: Vanadium, s. 398. Elsevier, 2020. ISBN 978-0-12-818898-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.8.2021). (englanniksi)
- ↑ Bernd Baasner, Jamie L. Adcock, Ronald Eric Banks, Andreas Bulan, James Burdon 9783131815446: Houben-Weyl Methods of Organic Chemistry, s. 525. Georg Thieme Verlag, 1999. ISBN 978-3-13-218004-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.8.2021). (englanniksi)