Vakuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vakuus tarkoittaa yleisesti jotakin, joka olemassaolollaan varmistaa tai takaa jonkun (tulevan) seikan. Sen synonyymi on tae. Konkreettisesti vakuus on jonkin seikan takeena oleva pantti, takuu, lupaus tai muu senkaltainen sitoumus.[1]

Vakuus oikeustieteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakuudella tarkoitetaan erityisesti luoton tai muun velan maksun takeena olevaa asiaa, kuten esimerkiksi velan vakuutena olevaa omaisuutta tai lainan vakuudeksi asetettua takausta.

Vakuudet jaetaan yleisesti henkilövakuuksiin ja esinevakuuksiin eli reaalivakuuksiin.

Henkilövakuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilövakuuksille on ominaista, että vakuuden antaja sitoutuu takaamaan velan koko varallisuudellaan.

Henkilövakuuksia ovat muun muassa[2]

Henkilövakuuksista ylivoimaisesti yleisin on takaus. Eri vakuustyypeistä takaus on pantin jälkeen tärkein.

Esinevakuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esinevakuudelle on ominaista, että velan vakuutena on tietty yksilöity osa vakuuden antajan omaisuudesta, esimerkiksi pantin arvo, eikä vakuuden antajan koko varallisuus.[2]

Esinevakuuksia eli reaalivakuuksia ovat muun muassa[3]

Esinevakuuksista yleisin on pantti.[2]

Muu vakuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi jonkun suorituksen täyttämisen takaamiseksi voidaan antaa vakuudeksi rahaa. Tällainen rahavakuus ei kunnolla jäsenny henkilö- ja esinevakuuksien kategorioihin. Kyseessä ei ole varsinainen henkilövakuus, koska vakuudeksi on annettu tietynsuuruinen rahasumma; toisaalta siinä on henkilövakuuden piirteitä, koska jos vakuus ei riitä, sen asettaja voi joutua täydentämään vakuutta omalla varallisuudellaan. Se ei myöskään ole puhtaasti esinevakuus, koska käteinen raha ei ole irtain esine; toisaalta mikäli vakuus on annettu pankkitalletuksena, tällainen pankkitili voidaan pantata, mutta tällöin kyseessä on saamisoikeuden panttaus vakuudeksi. Käsitteiden pohdinta ei kuitenkaan ole asiassa olennaista; kyseessä on tilanne, jossa vakuuden saaja voi käyttää rahavakuuden hyväkseen, jos velallinen ei tee suoritusta tai tekee sen puutteellisena. Tyypillinen tällainen rahavakuus on alla mainittu vuokravakuus.

Vuokravakuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuokravakuudella tarkoitetaan vuokranmaksun tai muun vuokrasuhteeseen liittyvän velvoitteen takaamiseksi annettua vakuutta. Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 8 §:ssä säädetään, että "kohtuullisen vakuuden asettamisesta sen vahingon varalle, että sopijapuoli ei täytä velvoitteitaan, voidaan sopia".[4] Tällaista vakuutta kutsutaan yleensä myös nimellä takuuvuokra tai vuokratakuu. Tyypillisesti vuokravakuus on sovitun suuruinen rahasumma, korkeintaan kolmen kuukauden vuokraa vastaava määrä. Mikään ei kuitenkaan estä sopimasta vakuudeksi myös jotain irtainta esinettä, joka luovutetaan vuokranantajalle pantiksi, tai jonkun toisen henkilön antamaa takausta vuokravelvoitteiden täyttämisen vakuudeksi.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takauksesta
  • Aurejärvi, Erkki – Hemmo, Mika: ”Takaus”, Luotto-oikeuden perusteet, s. 151–320. Takausta koskevan luvun on kirjoittanut Erkki Aurejärvi. Helsinki: Talentum, 2006. ISBN 952-14-0781-6.
Esinevakuuksista
  • Tepora, Jarno: Johdatus esineoikeuden perusteisiin, s. 104–136. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2008. ISBN 978-952-10-3756-6.
  • Tepora, Jarno – Kaisto, Janne – Hakkola, Esa: Esinevakuudet. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 2009. ISBN 978-952-99823-9-4.
  • Havansi, Erkki: Esinevakuusoikeudet. 2. uud. painos. , 1992. (Huom! Kirjan sisältö on osittain vanhentunut.)
  • Jokela, Marjut – Kartio, Leena – Ojanen, Ilmari: ”IV Kiinteistöpanttioikeus”, Maakaari, s. 399–553. 4. uudistettu painos. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-0641-6.
Vuokravakuudesta
  • Saarnilehto, Ari: Vuokraoikeus – yleiset periaatteet ja erityissääntely, s. 43–45 ja 111–112. Helsinki: WSOYpro, 2006. ISBN 951-0-31161-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nykysuomen sanakirja. Osa VI. Porvoo: WSOY, 1966.
  2. a b c Aurejärvi, Erkki – Hemmo, Mika: ”III Takaus”, Luotto-oikeuden perusteet. Helsinki: Talentum, 2006. ISBN 952-14-0781-6.
  3. Tepora, Jarno – Kaisto, Janne – Hakkola, Esa: Esinevakuudet. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 2009. ISBN 978-952-99823-9-4.
  4. Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta (31.3.1995/481) – Finlex®