Uusi Suomalainen Puolue
| Uusi Suomalainen Puolue – Suomalaisen Työn Puolue – Oikeisto-Työväen ja Talonpoikain Puolue |
|
|---|---|
| Perustettu | 1932 |
| Lopetti | 1945 |
| Ideologia | nationalismi |
| Poliittinen kirjo | äärioikeisto |
| Äänenkannattaja | Vapaa Suomi (1932–1933) |
Uusi Suomalainen Puolue oli 1930- ja 1940-luvuilla toiminut suomalainen äärioikeistolainen puolue, jota johti insinööri Niilo Rauvala. Puolueen motto oli: ”Suomi suureksi ja rikkaaksi kansallisvaltioksi”. Vuosina 1933–1939 järjestö tunnettiin nimellä Suomalaisen Työn Puolue.[1] Puolue lakkautettiin jatkosodan jälkeen voimaan tulleen välirauhansopimuksen 21. artiklan nojalla 18. tammikuuta 1945.[2]
Puolue sai alkunsa, kun joukko Vapaaseen Työväenliittoon tyytymättömiä helsinkiläisiä irtautui järjestöstä ja päätti perustaa kilpailevan yhdistyksen. Lokakuussa 1931 järjestäytyi Helsingin Oikeisto-Työväenyhdistys, ja elokuussa 1932 samat henkilöt päättivät muodostaa Oikeisto-Työväen ja Talonpoikain Puolueen. Puoluetta johti Vapaan Työväenliiton entinen varapuheenjohtaja Niilo Rauvala. Ensimmäinen varapuheenjohtaja Yrjö Säde erosi järjestöstä jo marraskuussa 1932 ja siirtyi Suomen Kansan Järjestöön.[1]
Rauvala toimi myös järjestön julkaiseman Vapaa Suomi -lehden päätoimittajana. Syyskuun 1932 alusta kesään 1933 ilmestyneessä lehdessä ajettiin muun muassa Suur-Suomi-aatetta ja protektionistista taloudenhoitoa. Lehti hyökkäsi etenkin Yrjö Ruudun Suomen Kansallissosialistista Liittoa vastaan syyttäen puoluetta ”kryptomarxilaisuudesta”. Puolueohjelman keskeisimmät kohdat liittyivät työolosuhteisiin. Puolue halusi myös esimerkiksi antaa yli 40-vuotiaille kaksi ääntä valtiollisissa vaaleissa.[1]
Suomalaisen Työn Puolue osallistui eduskuntavaaleihin 1933 Uudenmaan, Turun läänin pohjoisessa ja Vaasan läänin itäisessä vaalipiirissä. Puolue sai 226 ääntä Uudellamaalla ja noin 40 Vaasan itäisessä. Turun pohjoisessa STP:n ja Kansanpuolueen vaaliliitto sai yhteensä 311 ääntä.[1]
Puolueella oli sympatioita kansallissosialistien suuntaan. Rauvala teki yhteistyötä SKJ:n kanssa, mutta hänen puolueensa ei tunnustautunut aatteen kannattajaksi. Ennen eduskuntavaaleja 1933 STP ja SKJ tekivät sopimuksen (SKSL:ää vastaan suunnatusta ”kansantaloudellisesta”)[3] vaaliliitosta, mutta SKJ vetäytyi hankkeesta kuukausi ennen vaaleja.[1] Lisäksi puolue julkaisi puoluesihteeri Taavi Vanhasen käännöksen Siionin viisaiden pöytäkirjoista nimellä Kansojen ruoska.[4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ekberg, Henrik: Führerns trogna följeslagare. Den finländska nazismen 1932–1944. Schildts, 1991. ISBN 951-50-0522-1. (ruotsiksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Ekberg 1991, s. 118–119.
- ↑ Mikko Uola: "Suomi sitoutuu hajottamaan...": Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella, s. 262–271. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999. ISBN 951-710-119-8.
- ↑ Ekberg 1991, s. 79.
- ↑ Nummelin, Juri (toim.): Oikeiston vihapuhetta: 1900-1950. Turku: Savukeidas, 2014. ISBN 978-952-268-105-8.
- ↑ Hanski, Jari (2006). Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918–1944. Diss. Helsinki: Helsingin yliopisto. s. 37. ISBN 952-10-3015-1.