Unto Pusa
| Unto Pusa | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. tammikuuta 1913 Viipuri |
| Kuollut | 8. marraskuuta 1973 Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | taidemaalari |
| Taiteilija | |
| Kuuluisimpia töitä | Kaupunki nousee, 1953; Rannanjärvi ja Isoo-Antti, 1971 |
| Palkinnot | |
|
Pro Finlandia 1963 |
|
Unto Pusa (18. tammikuuta 1913 Viipuri – 8. marraskuuta 1973 Helsinki[1]) oli suomalainen taidemaalari ja professori.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unto Pusa syntyi Viipurissa ja opiskeli sekä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa että Pariisissa.[2]
Pusa kuului Prisma-ryhmään muiden muassa Sam Vannin kanssa.
Hän toimi Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston opettajana 25 vuoden ajan (1946–1970) ja opetti useaan otteeseen myös Vapaassa taidekoulussa.[2] Unto Pusa toimi myös ABC-piirustuskoulun johtajaopettajana vuosina 1946-1966.[2] Hänellä oli ateljeerakennus Helsingin Lauttasaaressa.[3]
Unto Pusa sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1963 ja professorin arvonimen 1969.[4]
Unto Pusan vaimo, taidegraafikko Maijaliisa Pusa lahjoitti testamentissaan Kuvataiteen keskusarkistolle valokuvakokoelman, johon kuuluu 2 260 pääasiassa mustavalkoista negatiivia ja vedosta noin vuosilta 1910–1970.[5]
Taiteellinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unto Pusa maalasi klassisia sommitelmia lähestyen töissään kubismia ja abstraktismia. Työt olivat värikylläisiä – hän sai värimaailmaansa vaikutteita Henri Matissen teoksista, vaikka sommittelikin omat työnsä paljon kurinalaisemmin.[6] Muita ranskalaisia esikuvia olivat Paul Cézanne ja Fernand Léger.[4]
Monumentaalityöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unto Pusan merkittäviä monumentaalitöitä ovat Kaupunki nousee, 1953, Merita-pankki, Lahti; Kotimaani ompi Suomi, 1959, Käpylän ala-aste, Helsinki;[7] Suma, 1960, Koillis-Lapin ammattioppilaitos, Kemijärvi; Keskus, 1962, Kokkolan virastotalo; Oulunsuun Kastellin kirkon lasimosaiikki, 1962, Oulu; Kansa rakentaa, 1963, Sampo-Varma, Helsinki; H2SO4/Harjavalta, Uusikaupunki, Kokkola, Kotka, 1967, Kemiran pääkonttori, Helsinki.[4]
Kirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unto Pusan tunnetuin kirja lienee Teknillisen korkeakoulun julkaisema Plastillinen sommittelu. Se julkaistiin vuonna 1963, ja kirjan seitsemäs painos otettiin vuonna 1986. Unto Pusa kirjoitti myös kirjat Väri – muoto – tila (1967) ja Taiteesta (1982).[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pusa, Unto Kansallisgalleria. Arkistoitu 4.4.2016. Viitattu 25.8.2019.
- ↑ a b c Kuvataiteilijamatrikkeli. Suomen taiteilijaseura
- ↑ Häggman, Fredrik: Postlådebolag på Drumsö kan spåras till ökänd brottsling. Hufvudstadsbladet, 4.4.2022, s. 4–5. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 4.4.2022.
- ↑ a b c d Wessman, Kerttuli: ”Pusa, Unto (1913–1973)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 829–830. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Pakkanen, Veiko: Valokuvakokoelmien vuosi 1998 Dokumentti. 1999. Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto. Arkistoitu 25.8.2019. Viitattu 25.8.2019.
- ↑ Kuvataiteen keskusarkisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Marjo Kaartinen, Hannu Salmi & Marja Tuominen: Maamme: itsenäisen Suomen kulttuurihistoria, s. 232. (Marja Tuominen: Sota joka ei koskaan päättynyt) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-686-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtion taidemuseon kokoelma (Arkistoitu – Internet Archive)
- Porin taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive) (Ympyrä neliössä, 1957)
- Oulun seurakunnat (Arkistoitu – Internet Archive) (Lasimaalaus)
- Pusa, Unto hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
