Tämä on lupaava artikkeli.

Um er-Rasas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Um er-Rasas
Um er-Rasasin raunioita.
Um er-Rasasin raunioita.
Sijainti

Um er-Rasas
Koordinaatit 31°29′59″N, 35°55′11″E
Valtio Jordania
Historia
Tyyppi rauniokaupunki
Huippukausi 600-luku eaa. – 800-luku jaa.
Aiheesta muualla

Um er-Rasas Commonsissa

Um er-Rasas (arab. أم الرّصاص‎‎) on arkeologinen kohde Jordaniassa. Sieltä on löytynyt roomalaisen, bysanttilaisen ja islamilaisen kaupungin raunioita. Vanhimmat jäänteet ovat 600–500-luvuilta eaa. ja uusimmat 800-luvulta. Kaupungista on löydetty muun muassa 16 kirkon jäännökset. Pyhälle Stefanokselle pyhitetystä kirkosta löydetty hyvin säilynyt, Jordanian suurin mosaiikkilattia. Lisäksi kaupungissa on 14-metrinen pylväs, joka on viimeisiä jäänteitä alueen askeettiperinteestä. Um er-Rasas sijaitsee noin 30 kilometriä Madabasta kaakkoon.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat tunnetut jäänteet asutuksesta Um er-Rasasissa on rautakausi II -jaksolta 600–500-luvuilta eaa. Kirkkohistorioitsija Eusebios Kesarealainen yhdisti Um er-Rasasin Vanhassa testamentissa mainittuun Mefaatin kaupunkiin.[2] Eusebios kirjoitti myös, että Mefaatissa oli roomalainen sotilasleiri. Kastron Mefaa mainitaan myös roomalaisissa asiakirjoissa, joissa kerrotaan Dux Arabiaen johtaneen sotilasleiriä.[3] Roomalaiset perustivat sotilasleirin, castran 200-luvulla, ja se sijaitsi Rooman valtakunnan rajaseudulla. Linnoitettu castra oli suurin piirtein neliönmuotoinen ja kooltaan 150x150 metriä.[4] Leirin sotilaallinen käyttö loppui todennäköisesti 400-luvulla.[3]

Bysanttilainen asutuskeskus kehittyi myöhemmin sotilasleirin viereen. Asutuskeskus on laajuudeltaan noin 200x300 metriä.[4] Um er-Rasasin tuoreimmat jäänteet ovat varhaiselta islamilaiselta ajalta, 800-luvulta.[5]

1800-luvulla alueella vierailivat useat tutkimusmatkailijat, ja Siméon Vailhé ehdotti kaupungin olleen roomalaisten sotilasleiri. Raunioiden vahvistettiin olleen Kastron Mefaa vasta vuonna 1986, kun nimi löytyi erään kirkon mosaiikeista.[3] Um er-Rasas hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2004.[5]

Arkeologiset jäänteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaista kaupunkia kuvaava mosaiikki Pyhän Stefanoksen kirkossa.

Um er-Rasasissa on löydetty muun muassa 16 kirkon jäänteet.[5] Merkittävin jäännöksistä on Pyhälle Stefanokselle pyhitetty kirkko, josta on löydetty hyvin säilynyt mosaiikkilattia, joka on Jordanian suurin. Lattiaan on kuvitettu 27 Vanhan ja Uuden testamentin aikaisia kaupunkeja Pyhältä maalta ja Egyptistä.[1] Kaupungit on kuvattu mosaiikin reunoille. Mosaiikin keskusta, johon oli kuvattu ihmisiä, eläimiä, lintuja ja metsästyskohtauksia, kärsi pahoin ikonoklastisella kaudella.[2] Kaupungit on kuvattu mosaiikissa tarkasti, ja sen merkitys historioitsijoille vastaa kuuluisaa Madaban karttaa. Omistuskirjoitusten mukaan presbyteerion mosaiikit valmistuivat vuonna 756, ja koko koristelu valmistui vuonna 785.[6]

Leijonien kirkon alttarin mosaiikkeja, jossa on kaksi leijonaa vastakkain.

Pyhän Stefanoksen kirkon rauniot ovat katetun hallin alla.[7] Samassa hallissa on myös piispa Sergiuksen kirkon rauniot. Sen mosaiikeista suurin osa on tuhoutunut. Alttarin edessä olevassa pienessä säilyneessä osassa mainitaan kirkon rakennusvuodeksi vuoden 586. Hallin ulkopuolella sen luoteispuolella on kaksi kirkkoa, jotka muodostivat hallissa olevien kirkkojen kanssa yhtenäisen muurien ympäröimän kokonaisuuden. Hallista lounaaseen lähellä castran raunoita on nimeämätön kirkko, jonka perusrakennelma on säilynyt hyvin. Lähellä castran koilliskulmaa on Leijonien kirkko, joka on saanut nimensä mosaiikista, jossa kaksi leijonaa tuijoittaa toisiaan, mikä on ollut yleensä tyypillinen koristelu synagogissa. Kolmiapsisessa kirkossa on myös mosaiikkikartta Kastron Mefaan kaupungista todennäköisesti vuodelta 586.[6]

Hieman yli kilometri pohjoiseen hallista on 14 metriä korkea pylväs ja pienen kirkon rauniot. Tornin huipulla on pieni huone, mutta sinne ei johda rappusia. Sen uskotaan olevan Simeon Styliitan perinteen mukainen styliitta.[8] Se onkin todennäköisesti viimeisiä jäänteitä alueen askeettimunkkiperinteestä, johon kuului eristäytyminen pylvään huipulle. Um er-Rasasin ympäristössä on lisäksi jäänteitä muinaisista kastelujärjestelmistä. Um er-Rasasin lähellä on myös kaksi hautausmaata, toinen alueen vieressä lännessä ja toinen idässä. Itäinen hautausmaa on vanha beduiinien hautapaikka. Läntinen on puolestaan moderni hautausmaa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ICOMOS: Advisory Body Evaluation (pdf) 3/2004. Unesco World Heritage Center. Viitattu 7.9.2010. (englanniksi)
  • Mannheim, Ivan: Jordan Handbook: The Travel Guide. Bath: Footprint Travel Guides, 2000. ISBN 1-900949-69-5. Google-kirjat (viitattu 7.9.2010). (englanniksi)
  • The Umayyads: The Rise of Islamic Art. Beirut: Arab Institute for Research and Publishing, 2000. ISBN 1-874044-35-X. Google-kirjat (viitattu 25.12.2012). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Umm Arrasas, Jordan AtlasTours.net. Atlas Travel & Tourism Agency. Viitattu 7.9.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b Mannheim, s. 223
  3. ↑ a b c The Umayyads, s. 95.
  4. ↑ a b c ICOMOS, s. 1
  5. ↑ a b c Um er-Rasas (Kastrom Mefa'a) UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 7.9.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b Mannheim, s. 224
  7. ↑ Icomos, s. 2
  8. ↑ Mannheim, s. 225

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Um_er-Rasas&oldid=22190848”