UKK-sopimus
Sivulta puuttuu | Tulopolitiikka |
| Tulopoliittinen kokonaisratkaisu |
|
Liinamaa I | Liinamaa II | UKK-sopimus |
UKK-sopimus oli Suomessa 8. joulukuuta 1970 allekirjoitettu järjestyksessään kolmas tulopoliittinen kokonaisratkaisu.
Sopimusneuvotteluissa SAK tavoitteli palkansaajien kansantulo-osuuden kasvattamista. Neuvottelut eivät edenneet, jolloin presidentti Urho Kekkonen teki välitysesityksen. Esitys hyväksyttiin, mutta yhdeksän SAK:n jäsenliittoa, mm. Metalli ja Rakennusala, jättäytyivät sopimuksen ulkopuolelle. Seurauksena oli lakkoliikehdintää ja alakohtaisia sopimuksia, joissa työntekijät saivat UKK-sopimusta paremmat ehdot.
Tohtori Jukka Tarkka pitää UKK-sopimuksen vastaista lakkoilua osana "uusia vaaran vuosia", jolloin suurlähettiläs Aleksei Beljakov pyrki väittämän mukaan ohjaamaan Suomen väkivallattomasti sosialismiin.[1]
Urho Kekkonen loukkaantui syytöksistä, joiden mukaan sopimuksella torjuttiin pienituloisten palkansaajien oikeutetut vaatimukset. Kekkonen piti sopimuksen inflaatiota hillitseviä vaikutuksia nimenomaan köyhien asemaa parantavana saavutuksena.
UKK-sopimuksen mukainen minimipalkka oli kolme markkaa tunnilta ja 516 markkaa kuukaudelta. Ratkaisuun sisältyi myös määräys työntekijöiden vuosiloman pidentämisestä neljään viikkoon, mikä toteutui vuonna 1973.[2]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- SAK:n TuPo-historiasivut
- Taisteltiin vallasta ja suunnasta Ahjo-lehden sivusto.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Jukka Tarkka: Beljakov aloitti uudet vaaran vuodet http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/06-04-05.htm
- ↑ http://netti.sak.fi/sak/tupo/tupo30v1.html#1970
