Tunisian vallankumous

Wikipedia
Ohjattu sivulta Tunisian kansannousu
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Poliisin roolissa toimivia Tunisian armeijan sotilaita

Tunisian vallankumous eli Jasmiinivallankumous oli vallankumous, jossa kapinoijat ajoivat maata 23 vuotta hallinneen presidentti Zine el-Abidine Ben Alin maasta pakoon 14. tammikuuta 2011[1]. Vallankumoukseen liittyvissä levottomuuksissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Vallankumous alkoi, kun poliisin korruptioon kyllästynyt katukauppias Mohamed Bouazizi teki polttoitsemurhan 17. joulukuuta 2010. Onnistunut vallankumous aloitti arabikevään, johon liittyi suuria väkivaltaisia kansannousuja varsinkin Egyptissä, Jemenissä, Libyassa ja Syyriassa.

Bouazisin polttoitsemurha synnyttää kansannousun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään Tunisiaa hallinneen presidentti Zine el-Abidine Ben Alin syrjäyttämiseen johtaneet mellakat saivat alkunsa joulukuun puolessa välissä, kun katukauppias Mohamed Bouazizi teki polttoitsemurhan vastalauseeksi viranomaisten korruptiolle Tunisian keskiosassa sijaitsevassa Sidi Bouzidin kaupungissa.[2] 17. joulukuuta. Boauzisin kotikaupungissa Sidi Bouzidissa alkoivat mielenosoitukset tuntien sisään siitä, kun Bouazisi poltti itsensä. Kun poliisi kohteli kovin ottein mielenosoittajia, nämä nuoret alkoivat mellakoida 18. joulukuuta polttaen autoja ja särkien kauppojen ikkunoita[3]. 19. joulukuuta oli Sidi Bouzidissa ylimääräisiä poliisivoimia tukahduttamassa protesteja. 24. joulukuuta erästä mielenosoittajaa ammuttiin kuolettavasti. Vaikka virallinen tiedonvälitys ei juuri mellakoista kertonut, kamerakännykät ja Internet levittivät tietoja Sidi Bouzidin mellakoista kaikkialle Tunisiaan. 27. joulukuuta oli ensimmäinen mielenosoitus pääkaupungissa Tunisissa[4], minkä turvallisuusjoukot hajottivat. 28. joulukuuta sadat lakimiehet protestoivat hallitusta vastaan. 31. joulukuuta lakimmiehet osoittivat taas mieltään, minkä hallituksen kannattajat kostivat heille väkivaltaisilla otteilla.

Bouazisi kuoli sairaalassa 4. tammikuuta mikä pahensi levottomuuksia. Tammikuussa väkivaltaiset mellakat levisivät koko maahan. Tunisian hallitus taisteli kansannousua vastaan myös Internetissä. 6. tammikuuta suurin osa koko Tunisian lakimiehistä meni lakkoon ja seuraavana päivänä myös opettajat alkoivat lakkoilla. 10. tammikuuta Gassrinen kaupungissa mielenosittajat hyökkäsivät Molotovin coctailein aseistatuneina poliisiaseman kimppuun[5], ja neljä kuoli viikonlopun taisteluissa siellä, ja koko maassa ainakin 20 henkeä. Tunisissa oli 11. tammikuuta väkivaltainen mellakka.

Kansannousu johtui väestön tyytymättömyydestä korkeaan työttömyyteen, korruptioon, ruoan voimakkaaseen hinnannousuun, puutteelliseen sananvapauteen ja huonoihin elinolosuhteisiin.[6] [7] Kansannousua on kutsuttu länsimaisessa mediassa myös jasmiinivallankumoukseksi.[8] [9] Hallitusta vastustava koulutettu keskiluokka vihasi myös sitä, että eliitti kahmi itselleen omaisuutta[10]. Varsinkin presidentin vaimoa Laila Ben Alia sukuineen syytettiin luksuselämästä kansalta saaduilla rahoilla[11].

Uusia mielenosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15. tammikuuta Mahdian ja Monastirin vankiloissa syttyi kapina. Mahdiassa vangit päästettiin ulos vankilasta, jotta enemmiltä kuolonuhreilta vältyttäisiin. Monastirin vankilassa kuoli 42 vankia vankilassa sytytetyn tulipalon vuoksi. Ympäri Tunisiaa oli useita ampumavälikohtauksia 15. ja 16. tammikuuta 2011.[12] Tammikuun puolivälissä noin 4000 tunisialaista venepakolaista rantautui italialaiselle Lampedusan saarelle, jonka johdosta saaren viranomaiset julistivat hätätilan.[13]

Maa sai uuden hallituksen 17. tammikuuta 2011.[12] Suurin osa hallituksen jäsenistä joutui kuitenkin jättämään tehtävänsä 27. tammikuuta 2011 jatkuvien protestien takia.[14] Helmikuun loppupuolella 2011 Tunisian pääministeri Mohamed Ghannouchi joutui kuitenkin eroamaan jatkuvien mielenosoitusten takia. Mielenosoittajien mielestä Ghannouchi oli liian lähellä syrjäytettyä valtaa.[15]

Liikehdinnän leviäminen muihin arabimaihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilakuva näyttää, miten arabihallitukset kaatuivat ketjureaktion omaisesti edenneessä vallankumousten sarjassa.

Tunisian kansannousu rohkaisi ihmisiä protestoimaan myös muissa arabimaissa, muun muassa Egyptissä[16], Algeriassa, Jordaniassa, Syyriassa[17] ja Jemenissä[18] Vallankumousaallon uskotaan voivan levitä muihin arabimaihin.[19] Egyptissä tapahtuikin vallankumous vain kuukausi Tunisian tapahtumien jälkeen.[20] Libyassa tilanne ajautui sisällissotaan kapinallisten ja Muammar Gaddafin tukijoiden välille.

Sisäinen kuohunta vallankumouksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2011 Tunisiassa järjestettiin vaalit, joissa valittiin jäsenet uutta perustuslakia säätävään neuvostoon. Suurimmaksi puolueeksi nousi islamistinen Ennahda, jonka voitto aiheutti sitä vastustavia mellakoita.[21] Perustuslain laatiminen kesti pari vuotta.[22] Se hyväksyttiin parlamentissa 26. tammikuuta 2014.[23]

Vallankumouksen jälkeen Tunisian pääministerinä toimi 2010-luvun alkupuolella Ali Larayedh. Hän erosi paikaltaan tammikuun alussa 2014. Eron tarkoituksena oli rauhoittaa kuukausia kestäneet levottomuudet. Pyrkimyksenä oli tämän jälkeen koota virkamieshallitus. Hallitusneuvottelija ja pääministeriehdokas Mehdi Jomaa ilmoitti ensin, että virkamieshallitusta ei saada aikaan.[22] Samana päivänä 26.1.2014 kuitenkin muodostettiin Jomaan johtama välaikaishallitus.[24]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tunisia: President Zine al-Abidine Ben Ali forced out 15.1.2011. BBC News. (englanniksi)
  2. Päivän kuvat: Näin tapahtui Tunisian kansannousu
  3. Riots reported in Tunisian city Al Jazeera News Africa 20 Dec 2010
  4. Tunisia jobless protests rage 28 Dec 2010
  5. Tunisia death toll rising after weeks of protests over jobs France 24 International news 11/01/2011
  6. Tunisia riots: Reform or be overthrown, US tells Arab states amid fresh riots
  7. Tunisia's bitter cyberwar 6.1.2011. Al Jazeere. (englanniksi)
  8. Tunisian vallankumous voi levitä muihin arabimaihin MTV3.
  9. Tunisia's Jasmine Revolution 15.1.2011. Washington Post. (englanniksi)
  10. Tunisian vallankumous voi levitä muihin arabimaihin Yle Uutiset Ulkomaat 15.1.2011
  11. http://www.iltasanomat.fi/uutiset/pix-1288363385344.html Ilta-Sanomat
  12. a b Tunisialle uusi hallitus tänään (Viittaa koko kappaleeseen) HS.fi. Julkaistu 17.1.2011. Sanoma News. Viitattu 17.1.2011.
  13. Italy declares migrant emergency 13.2.2011. Aljazeera English. Viitattu 10.7.2011. (englanniksi)
  14. Tunisian hallitus pantiin uuteen uskoon
  15. Tunisian pääministeri erosi
  16. Egyptin levottomuuksissa kuollut jo kuusi ihmistä
  17. http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/111389-syyriassa-%E2%80%9Daseellinen-kapina%E2%80%9D
  18. Arabimaissa uusia protesteja ja polttoitsemurhia
  19. Tunisian vallankumous voi levitä muihin arabimaihin
  20. Egypti riemuitsee Mubarakin erosta
  21. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/10/tunisiassa_ulkonaliikkumiskielto_mellakoiden_takia_2984606.html
  22. a b Tunisiassa ei saatu kasaan hallitusta Yle.fi. 26.1.2014. Viitattu 26.1.2014.
  23. Tunisia sai uuden perustuslain. Yle uutiset 26.1.2014. Viitattu 27.1.2014.
  24. Tunisia sai uuden perustuslain. Yle uutiset 26.1.2014. Viitattu 27.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tunisian vallankumous.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.