Trikiini
| Trikiinimato | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Sukkulamadot Nemata |
| Luokka: | Adenophorea |
| Lahko: | Trichurida |
| Heimo: | Trichinellidae |
| Suku: | Trichinella |
| Laji: | spiralis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Trichinella spiralis |
|
| Katso myös | |
Trikiinimato[1][2] (Trichinella spiralis)[2] eli trikinella on sukkulamato, joka voi loisia kaikissa lihaa syövissä eläimissä, myös ihmisessä. Loinen leviää eläimestä toiseen, kun loisen toukkia sisältävää puutteellisesti kuumennettua lihaa syödään. Lihan kuumentaminen sisälämpötilaltaan yli 70 °C:seen tappaa loiset, minkä jälkeen liha on turvallista syödä.[3]
Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypillisiä oireita ihmisellä ovat kuume, lihassärky ja turvotus silmien alla; oireet alkavat ilmaantua 2–3 viikon kuluttua tartunnasta.[2] Kaikkein vakavimmissa tapauksissa esiintyy lihashalvauksia, ja potilas voi jopa kuolla.[3] Viimeinen Suomessa tavattu ihmisen trikinelloositapaus oli 1970-luvulla. Tartunta oli saatu karhunlihasta.[4] Muilla eläimillä trikiinit eivät yleensä aiheuta oireita; siat teurastetaan niin nuorina, että koteloituneet toukat eivät ole vielä ehtineet kalkkeutua.
Loisen elinkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trikiinin toukat kulkeutuvat isäntäeläimen (ainakin sian) lihaksiin ja varsinkin pallean tuntumaan (sillä tämä on lihas, jossa on vilkas verenkierto). Kun seuraava eläin tai ihminen syö raakaa tai huonosti kypsennettyä tartunnan saaneen eläimen, kuten sian, villisian tai karhun lihaa tai näistä tehtyjä lihavalmisteita tai verta,[2] toukat vapautuvat uudessa isännässään koteloistaan, käyvät läpi muutaman kehitysvaiheen, koteloituvat uuden isännän lihaksiin ja kierto jatkuu. Kotelot alkavat vähitellen kalkkeutua ja aiheuttavat ihmisellä reumantyyppisiä kipuja.
Suomessa yleisimmät trikiinilajit ovat Trichinella nativa ja Trichinella spiralis. Näiden lisäksi Suomessa on todettu myös lajit Trichinella britovi ja Trichinella pseudospiralis.[4]
Trikiinimadon torjunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lihan kuumentaminen sisälämpötilaltaan yli 70 °C:seen tappaa loiset, minkä jälkeen liha on turvallista syödä.[3] Ennen uskottiin, että myös pakastaminen yli kuukauden ajan alle −18 °C:n lämpötilassa tappaa loiset, mutta Suomessa esiintyvistä neljästä trikinellalajista kuitenkin yksi, Trichinella nativa, kestää pakastamista. Kotipakastimen teho ei riitä trikiinien tappamiseen. Ainoa varma keino estää trikiinitartunta on siis kuumentaa liha kunnolla. Trikiinitartunnan alkuvaiheessa suolistossa oleviin toukkiin tehoaa tiabendatsoli-niminen lääkeaine, mutta myöhemmin voidaan käyttää vain oireenmukaisia hoitomenetelmiä.
Trikiinimato on yleinen loinen riistaeläimillä, kuten villisialla, karhulla ja ketulla, mutta sitä voi esiintyä myös siassa, hevosessa ja muissa raatoja tai eläinjätteitä syövissä eläimissä.[2]
Lihan tarkastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teurastamoilla tehtävässä lihantarkastuksessa jokaisesta siasta otetaan näyte, jotka tutkitaan määrätyllä tavalla. Riistaeläimistä tutkitaan karhujen, ilvesten, villisian ja hylkeen liha. Ruokavirasto tutkii trikinellojen esiintymistä riistaeläimissä metsästäjiltä saaduista näytteistä.[3] Trikiinin esiintymistä rotissa ei tunneta, mutta oletetaan, että sikojen tartunnat ovat peräisin rotista. Sika on erittäin nopea rotanpyytäjä. Trikiinejä löydetään Suomessa vuosittain vain muutamia tapauksia. Trikinoosi ei ole Suomessa yleinen sairaus, koska ruoanlaittoperinteeseen ei kuulu kuumentamattoman sianlihan käyttö. EU-sääntöjen mukaisesti trikiinit tarkastetaan sioista aina teurastuksen yhteydessä, mutta muualla maailmassa käytäntö ja säädökset vaihtelevat. Trikiinit kuolevat kuumennettaessa, ja kuumennetun ruuan syöminen matkoilla on muutenkin hyvä varokeino.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Trichinella spiralis Ruokavirasto. 19.12.2019. Viitattu 11.4.2020.
- ↑ a b c d e Välikylä, Tapio & Syyrakki, Sara: Hygieniaopas : opas hygieniaosaamiskoulutukseen sekä ammattikeittiöiden, elintarviketeollisuuden, elintarvikekaupan ja alan oppilaitosten hygieniakoulutukseen sekä elintarvikevalvonnan käyttöön, s. 70. kohta Trichinella spiralis. Pori: Elintarvike ja Terveys -lehti, 2016. ISBN 978-952-9637-56-0.
- ↑ a b c d Trikinelloosi Ruokavirasto . 19.3.2019 . Arkistoitu 11.4.2020 . Viitattu 11.4.2020 .
- ↑ a b Trikinelloosi – Zoonoosikeskus Ruokavirasto – Zoonoosikeskus. 14.12.2019. Viitattu 11.4.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forsius, Arno: Trikiinitauti eli trikinoosi Kuvauksia lääketieteen historiasta. Arkistoitu 1.9.2019. Viitattu 11.4.2020.
- Jokelainen, P. & Näreaho, A. & Hälli, O. & Heinonen, M. & Sukura, A.: Farmed wild boars exposed to Toxoplasma gondii and Trichinella spp. Veterinary Parasitology, 2012, 187. vsk, nro 1–2, s. 323–237. doi:10.1016/j.vetpar.2011.12.026. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
- Taxonomy – Trichinella spiralis (Trichina worm) UniProt. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
| ||||||||||