Trikiini
Sivulta puuttuu | Trikiinimato | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Trichinella spiralis (Owen, 1835) |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Trikiini Wikispeciesissä |
Trikiinimato[1] (Trichinella spiralis) on sukkulamato, joka voi loisia kaikissa lihaa syövissä eläimissä, myös ihmisessä. Loinen leviää eläimestä toiseen, kun loisen toukkia sisältävää puutteellisesti käsiteltyä lihaa syödään. Lihan kuumentaminen sisälämpötilaltaan yli 78 °Clähde? tai pakastaminen yli kuukauden ajan alle -18 °C:n lämpötilassa tappaa loiset, minkä jälkeen liha on turvallista syödä. Suomessa kuitenkin esiintyy trikiinilajia, joka kestää pakastamista, joten ainoa varma keino estää trikiinitartunta on kuumentaa liha kunnolla. Kotipakastimen teho ei riitä trikiinien tappamiseen. Trikiinitartunnan alkuvaiheessa suolistossa oleviin toukkiin tehoaa tiabendatsoli-niminen lääkeaine, mutta myöhemmin voidaan käyttää vain oireenmukaisia hoitomenetelmiä.
Trikiinin toukat kulkeutuvat isäntäeläimen (ainakin sian) lihaksiin ja varsinkin pallean tuntumaan (sillä tämä on lihas, jossa on vilkas verenkierto). Kun seuraava eläin tai ihminen syö tartunnan saaneen lihaa, toukat vapautuvat uudessa isännässään koteloistaan, käyvät läpi muutaman kehitysvaiheen, koteloituvat uuden isännän lihaksiin ja kierto jatkuu. Kotelot alkavat vähitellen kalkkeutua ja aiheuttavat ihmisellä reumantyyppisiä kipuja. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa esiintyy lihashalvauksia ja potilas voi jopa menehtyä. Viimeinen Suomessa tavattu ihmisen trikinelloositapaus oli 1970-luvulla. Tartunta oli saatu karhunlihasta.[2] Eläimillä trikiinit eivät yleensä aiheuta oireita, siat teurastetaan niin nuorina, että koteloituneet toukat eivät ole vielä ehtineet kalkkeutua.
Teurastamoilla tehtävässä lihantarkastuksessa jokaisesta siasta otetaan näyte, jotka tutkitaan määrätyllä tavalla. Riistaeläimistä myytävä karhunliha täytyy tarkastaa. Trikiinin esiintymistä rotissa ei tunneta mutta oletetaan, että sikojen tartunnat ovat peräisin rotista. Sika on erittäin nopea rotanpyytäjä. Trikiinejä löydetään Suomessa vuosittain vain muutamia tapauksia. Trikinoosi ei ole Suomessa yleinen sairaus, koska ruuanlaittoperinteeseen ei kuulu kuumentamattoman sianlihan käyttö. EU-sääntöjen mukaisesti trikiinit tarkastetaan sioista aina teurastuksen yhteydessä mutta muualla maailmassa käytäntö ja säädökset vaihtelevat. Trikiinit kuolevat kuumennettaessa ja kuumennetun ruuan syöminen matkoilla on muutenkin hyvä varokeino.
Suomessa yleisimmät trikiinilajit ovat Trichinella nativa ja Trichinella spiralis. Näiden lisäksi Suomessa on todettu myös lajit Trichinella britovi ja Trichinella pseudospiralis.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Trichinella spiralis Elintarviketurvallisuusvirasto, evira.fi
- ↑ Trikinelloosi Zoonoosikeskus.fi
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Arno Forsius (2000): Trikiinitauti eli trikinoosi
- Trikinella Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.fi
- Farmed wild boars exposed to Toxoplasma gondii and Trichinella spp. [1]
