Tovenruusu
| Rosa ’Tove Jansson’ | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Suku: | Ruusut Rosa |
| Lajikeryhmä: | Tarhapimpinellaruusut Rosa Spinosissima-ryhmä |
| Lajike: | Rosa ’Tove Jansson’ |
Tovenruusu (Rosa ’Tove Jansson’) on Rosa Spinosissima-ryhmään eli tarhapimpinellaruusuihin kuuluva ruusulajike, jolla on karmiininpunaiset, samettimaiset kukat. Ruusu on kirjailija ja kuvataiteilija Tove Janssonin (1914–2001) nimikkoruusu. Ruusu tunnetaan kansainvälisesti nimellä Moomin rose.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1990 alkoi Helsingin yliopistossa ruusujen jalostusprojekti. Tarkoituksena oli luoda Suomen olosuhteisiin sopivia, kestäviä, terveitä ja pitkään kukkivia ruusuja. Projektissa toimivat suomalaiset ruusujenjalostajat Peter Joy, Pirkko Kahila ja Matti Kangaspunta. ’Tove Jansson’ -ruusu syntyi kehitystyön tuloksena tässä projektissa.[1][2]
Tovenruusu on tarhapimpinellaruusuihin eli Rosa Spinosissima-hybrideihin kuuluvien suviruusun (Rosa ’Poppius’) ja kirsikkaruusun (Rosa ’Red Nelly’) risteytys.[2][3] Suviruusu (Rosa ’Poppius’) on yleinen lähinnä Suomessa ja Ruotsissa. ’Red Nelly’ on yleinen ruusu Euroopassa ja Amerikassa.[4]
Peter Joy risteytti ’Tove Jansson’ -ruusun vuonna 1990. Siementainta kasvatettiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan kokoelmassa. Ruusu kukki ensimmäisen kerran kesällä 1993. Ruusun työnimenä oli aluksi ”Miriam Makeba”, sittemmin ”Mirjami”. Lopullinen lajikenimi ’Tove Jansson’ oli Matti Kangaspunnan ehdotus, jolle kirjailijan oikeudenomistajat antoivat ystävällisen suostumuksensa.[2]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tovenruusu kasvaa noin 1,5 metriä korkeaksi, tiheäksi, pystyksi pensaaksi. Keskiversot ovat tukevasti pystyssä ja uloimmat varret kaartuvat kauniisti sivullepäin. Versot ovat pimpinellaruusujen tapaan pieni- ja tiheäpiikkiset. Lehdet ovat pienikokoiset, keskivihreät, sahalaitaiset, pimpinellaruusuille ominaiset. Kukinta alkaa Etelä-Suomessa kesäkuun puolenvälin paikkeilla ja kestää pari viikkoa. Kukat ovat yksinkertaiset, halkaisijaltaan 5–6 cm ja sijaitsevat yksittäin. Terälehdet, joita on tavallisesti 7–9, ovat samettisen tumman karmiininpunaiset, alta jonkin verran vaaleammat. Heteet ovat keltaiset. Vasta-auenneen kukan tuoksu on keskivoimakas, miellyttävä, pimpinellaruusumainen tuoksu.[5] Syksyllä muodostuu pyöreitä punamustia kiulukoita. Ruusu kasvattaa juurivesoja runsaasti. Ruusu on hyvin talvenkestävä. Se menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I–V.[2][3][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pirjo Rautio: Uusia suomalaisia ruusuja – Artikkeli Simolan rosario. Viitattu 3.11.2020.
- ↑ a b c d Pirkko Kahila: Rosa 'Tove Jansson' (Spinosissima-ryhmä) Suomen ruususeura. Viitattu 3.11.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson' Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Viitattu 3.11.2020.
- ↑ ’Red Nelly’ Rose Description HelpMeFind.com. Viitattu 3.11.2020.
- ↑ Taija Savilaakso: Pensasruusujen tuoksut. Rosa ’Tove Jansson’ (Pimpinellifolia-ryhmä) tarhapimpinellaruusu. Sivu 37. Opinnäytetyö - Maisemasuunnittelun koulutusohjelma. Kevät 2011. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.2.2021.