Tommy Morrison
Sivulta puuttuu | Tommy Morrison | |
|---|---|
 |
|
| Tiedot | |
| Oikea nimi | Tommy David Morrison |
| Lempinimi | The Duke |
| Painoluokka | raskassarja |
| Maa |  Yhdysvallat |
| Syntymäaika | 2. tammikuuta 1969 |
| Syntymäpaikka | Oklahoma |
| Otteluasento | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 52 |
| Voitot | 48 |
| Tyrmäysvoitot | 42 |
| Tappiot | 3 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
Tommy David Morrison (s. 2. tammikuuta 1969 Oklahoma) on yhdysvaltalainen entinen raskaan sarjan nyrkkeilijä ja entinen WBO-liiton maailmanmestari. Lempinimensä "The Duke" Morrison sai Hollywood-tähti John Waynen mukaan, joka on väitetysti hänen isosetänsä.
Vuonna 1990 Morrison esitti Tommy Gunn -nimistä nyrkkeilijää Sylvester Stallonen tähdittämässä Rocky V -elokuvassa.
Sisällysluettelo |
Nyrkkeilyura [muokkaa]
Morrison muistetaan yhtenä 1990-luvun kovaiskuisimmista nyrkkeilijöistä. Hän voitti monia aikansa huippuja tyrmäyksellä, mutta moni tappiokin tuli tyrmäyksellä.
Amatööriura [muokkaa]
13–19-vuotiaana Morrison osallistui kaikkiin mahdollisiin nyrkkeilykilpailuihin mihin suinkin kykeni. Kilpailut myös sujuivat hyvin, sillä hän voitti 50:stä ottelustaan 49. Joulukuussa 1976 hän ryhtyi myös nyrkkeilemään amatöörinyrkkeilyotteluita. Vuonna 1980 hän voitti junioriolympialaiset. Morrison jatkoi amatööriuraansa aina vuoteen 1988 asti, jolloin amatööriuransa 242 ottelusta hän oli voittanut 222. Myöhemmin vuonna 1988 hän osallistui olympiakarsintoihin, joissa hän hävisi Ray Mercerille.
Siirtyminen ammattikehiin [muokkaa]
Morrison aloitti ammattilaisuransa 10. marraskuuta 1988 New Yorkissa voittaen ensimmäisessä erässä William Muhammedin.
Vuonna 1989 Morrison sai yhteensä 19 voittoa, joista 15 tyrmäyksellä. Monet hänen vastustajistaan olivat silloisen mestarin Mike Tysoninkin voittamia, kuten Lorenzo Boyd, Dan Maloney, Dave Jaco, Lorenzo Canady ja entisen maailmanmestari George Foremanin vastustajista Steve Zouski ja Ken Lakusta.
Vuonna 1991 Morrisonin otteluita televisioitiin paljon. Hän voitti neljä kovaa vastustajaa: entisen mestarin Larry Holmesin, Tysoninkin kohdanneen James Quick Tillisin sekä entisen maailmanmestarin Pinklon Thomasin, joka muistetaan parhaiten ottelustaan Evander Holyfieldiä vastaan. Voittojensa ansiosta Morrison pääsi ottelemaan voittamatonta Ray Merceriä vastaan WBO-liiton mestaruudesta. Tulos oli sama kuin heidän kohdatessaan amatööriaikoina: Morrison hävisi Mercerille, vaikka oli ottelun alussa kyennytkin hallitsemaan ottelua miltei koko ajan. Morrison hävisi lopulta ottelun brutaalilla tyrmäyksellä sen vanhettua 5. eräänsä.
Morrison palasi kehiin vuonna 1992. Voittoja kertyi kuusi sisältäen Riddick Boweakin tiukoilla pitäneen voiton Art Tuckerista, sekä Joe Hippistä, josta tuli myöhemmin ensimmäinen intiaanisukuinen MM-ottelija. Hipp-ottelu oli yksi mielenkiintoisimmista Morrisonin uralla. Hurjatahtinen ottelu kesti kaikkiaan yhdeksän erää. Vuonna 1993 Morrison voitti ex-mestari Carl "The Truth" Williamsin. Morrison otteli myöhemmin WBO-liiton tittelistä uudelleen, tällä kertaa raskaansarjan nyrkkeilijälegendaa, "Big" George Foremania vastaan, joka oli joitakin vuosia aikaisemmin tehnyt paluun kehiin oltuaan sitä ennen pitkään sivussa. Nopealiikkeinen Morrison pysytteli kaukana Foremanista, ja iski tätä miltei jatkuvasti, ja 12 erän jälkeen hänet nimitettiin WBO - liiton mestariksi.
Voitettuaan Foremanin Morrison puolusti titteliään muutamia nimettömiä iskijöitä vastaan. Tavoitteena hänellä oli päästä iskemään kiistattomasta maailmanmestaruudesta Ison-Britannian Lennox Lewisin kanssa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Morrison hävisi tuntemattomalle Michael Benttille ensimmäisessä erässä ottelussa, jonka piti olla hänelle pelkkä kevyt iltapuhde.
Morrison voitti kolme ottelua vuonna 1995 ennen kohtaamistaan kivikovan Donovan Ruddockin kanssa IBF-liiton mestaruudesta. Morrison kompastui kanveesiin ensimmäisessä erässä, mutta onnistui säilymään hyvin seuraavat 4 erää. Kuudennessa erässä Ruddock iski Morrisonia rajusti lyhyellä kombinaatiolla, ja pulassa ollut Morrison iski laajakaarisen iskun Ruddockin kasvoihin saaden tämän tipahtamaan kanveesille. Ruddock pääsi pystyyn, mutta jäi saman tien iskusateeseen, ja tuomari keskeytti ottelun hetken kuluttua.
Seuraavassa ottelussaan Morrison pääsi kohtaamaan mestari Lewisin, mutta hän joutui täydellisen ryöpytyksen kohteeksi ja tuli tyrmätyksi kuudennessa erässä.
Uran loppu [muokkaa]
Pian Lewis-ottelun jälkeen Morrison todettiin HIV-positiiviseksi. Hän oli viettänyt juhlivaa elämää otteluiden välissä, ja asiaan olivat myös vaikuttaneet Morrisonin epämääräiset naisseikkailut. Nyrkkeily jäi Morrisonin elämästä pitkäksi aikaa, mutta dramatiikka ei. Hänen talonsa poltettiin sen jälkeen, kun suuri yleisö oli kuullut Morrisonin olevan HIV-positiivinen.
Ikävien tapausten seurauksena Morrison muutti Fayetevilleen, jossa hän ajautui huumebisnekseen. Morrisonin vaimo erosi hänestä vuoden 2000 aikoihin. Tammikuussa 2000 Morrison istui syytettyjen penkillä muun muassa pahoinpitelyistä. Tapauksesta Morrison istui vankilassa 14 kuukautta.
Morrisonin ura ei ollut lopullisesti ohi: hän teki vuonna 2007 paluun nyrkkeilykehään ja kukisti tuntemattoman John Castlen ottelun 2. erässä. Vuonna 2008 Morrison on otellut yhden kerran, kukistaen kolmieräisessä ottelussa Matt Weishaarin. Castle-ottelun jälkeen Morrison on käynyt myös muutamia showpainiotteluita nyrkkeilysäännöin.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Boxrec.com
- Tommy Morrison, Boxing.fi. Finnish Boxing Online
