Riddick Bowe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Riddick Bowe
Riddick "Big Daddy" Bowe.jpg
Tiedot
Oikea nimi Riddick Lamont Bowe
Lempinimi Big Daddy
Painoluokka raskassarja
Maa Flag of the United States.svg Yhdysvallat
Syntymäaika 10. elokuuta 1967
Syntymäpaikka Brooklyn, New York
Otteluasento oikeakätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 44
Voitot 43
Tyrmäysvoitot 33
Tappiot 1
Ratkaisemattomat 0

Riddick Lamont Bowe (s. 10. elokuuta 1967 Brooklyn, New York) on yhdysvaltalainen raskaan sarjan nyrkkeilijä ja ammattilaisten yleisesti tunnustettu entinen raskaan sarjan maailmanmestari.

Amatöörinä Bowe voitti junioreiden maailmanmestaruuden raskaassa keskisarjassa. Soulin kesäolympialaisissa 1988 hän sai superraskaassa sarjassa hopeisen mitalin kärsittyään loppuottelussa tappion Lennox Lewisille. Lisäksi hän voitti useita Golden Globes -kilpailuita.

Ammattilaiseksi Bowe siirtyi vuonna 1989. Ensimmäisessä ammattilaisottelussaan hän voitti Lionel Butlerin teknisellä tyrmäyksellä. 29. lokakuuta 1991 hän voitti WBC-liiton (World Boxing Council) Continental Americas -tittelin Elijah Tilleryä vastaan käydyssä ottelussa diskauksella Tilleryn potkaistua Bowea erän päättymisen jälkeen.[1] Syyskuussa 1990 Bowe tyrmäsi entisen huippuhaastaja Pinklon Thomasin kahdeksannessa erässä. Seuraavassa kuussa hän kukisti vain kahdessa erässä Bert Cooperin.

Elokuussa 1991 Bowe kukisti tulevan raskaansarjan mestarin Bruce Seldonin kamppailun ensimmäisessä erässä.

Erityisesti Bowe muistetaan kolmesta ottelustaan Evander Holyfieldia vastaan sekä kahdesta Andrew Golotaa vastaan käydystä kamppailusta.

13. marraskuuta 1992 Bowe kohtasi Holyfieldin kaikkien suurten nyrkkeilyliittojen, WBC:n, WBA:n (World Boxing Association) ja IBF:n (International Boxing Federation), tunnustamassa maailmanmestaruusottelussa. Ottelu kesti täydet 12 erää ja lopulta tuomittiin Bowen voitoksi kaikin tuomariäänin. Ensimmäisen kerran hän puolusti titteliään seuraavan vuoden helmikuussa ensimmäisen erän tyrmäyksellä entisestä mestarista Michael Dokesista. Toukokuussa haastaja Jesse Ferguson kesti kaksi erää WBA:n tunnustamassa puolustusottelussa. 6. marraskuuta Bowe kohtasi jälleen Holyfieldin. Ylipainoiselta vaikuttanut Holyfield vei ottelua mennen tullen ja voitti WBA:n ja IBF:n tunnustaman mestaruuden lopulta tuomaripisteillä. Kamppailussa sattui omituinen välikohtaus jossa laskuvarjohyppääjä James Miller laskeutui Bowen kulmauksen lähelle ennen seitsemännen erän alkua.[2] Kamppailu käytiin ulkoareenalla.

Menetettyään mestaruutensa Bowe kärsi pahoin ylensyöntiongelmastaan. Elokuussa 1994 hän otteli huomattavasti pienikokoisempaa Buster Mathis Jr.:a vastaan ja löi tätä maassa vastoin sääntöjä, minkä johdosta ottelun tuomioksi tuli No Contest. Saman vuoden joulukuussa hän löi Larry Donaldia jo WBC-liiton Continental Americas -titteliottelua edeltäneessä lehdistötilaisuudessa. Itse ottelun hän voitti kaikin tuomariäänin. Seuraavan vuoden marraskuussa hän kohtasi Herbie Hiden WBO-liiton (World Boxing Organization) mestaruusottelussa ja tyrmäsi tämän kuudennessa erässä. Hän puolusti titteliään Jorge Luis Gonzalezia vastaan myös kuudennen erän tyrmäyksellä.

Gonzalez-ottelun jälkeen Bowe kohtasi Holyfieldin tittelittömässä mutta odotetussa ottelussa. Holyfield löi Bowen kanveesiin, mutta hän nousi ylös ja tyrmäsi Holyfieldin kahdeksannessa erässä. Tämän jälkeen hän kohtasi New Yorkin Madison Square Gardenissa silloin vielä tappioitta olleen Andrew Golotan. Golota johti ottelua pisteissä, mutta löi Bowea kiveksille ja hänet hylättiin. Tapahtuma johti joukkotappeluun ottelupaikalla. Uusintakohtaamisessa Golota jälleen hallitsi tapahtumia, mutta joutui myös toistamiseen hylätyksi vyön alle suuntautuneiden iskujen takia. Ottelun jälkeen Bowe lopetti uransa ja värväytyi merijalkaväkeen, mistä hänet kuitenkin erotettiin.

Yli seitsemän vuotta lopettamisensa jälkeen Bowe palasi nyrkkeilykehiin. 25. syyskuuta 2004 hän voitti Marcus Rhoden. Lisäksi hän otteli 7. huhtikuuta 2005 Billy Zumbrunia vastaan ja voitti kymmeneräisen ottelun hajaäänituomiolla. Saman vuoden lokakuussa hän teki henkilökohtaisen konkurssin.

Bowe jatkoi uraansa 13. joulukuuta 2008. Kamppailussa hän voitti Gene Pukallin tuomariäänin täysien erien jälkeen. Bowe - Pukall kamppailu oli Volodymyr Klytško - Hasim Rahman kamppailun esiottelu.[3]

Bowen valmentajana on toiminut useita huippuiskijöitä valmentanut Eddie Futch.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]