Toinen sukupuoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toinen sukupuoli
Le deuxième sexe
Toinen sukupuoli 1. osa "Tosiasiat ja myytit", 2009.
Toinen sukupuoli 1. osa "Tosiasiat ja myytit", 2009.
Alkuperäisteos
Kirjailija Simone de Beauvoir
Kieli ranska
Genre filosofia
Kustantaja Gallimard
Julkaistu 1949
Suomennos
Suomentaja Iina Koskinen
Hanna Lukkari
Erika Ruonakoski
Kansitaiteilija Laura Lyytinen
Kustantaja Tammi
Julkaistu 1 osa: 2009
Sivumäärä 448 s.
ISBN 978-951-31-4176-9
2. osa
Toinen sukupuoli 2. osa "Eletty kokemus", 2011.
Toinen sukupuoli 2. osa "Eletty kokemus", 2011.
Julkaistu 2011
Sivumäärä 688 s.
ISBN: 978-951-31-4645-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Toinen sukupuoli on Simone de Beauvoirin klassinen feminismin perusteos, joka ilmestyi ranskaksi kahdessa osassa 1949. Suomeksi teos on ilmestynyt lyhennettynä 1980 Annikki Sunin suomentamana. Uusi, lyhentämätön suomennos ensimmäisestä osasta "Tosiasiat ja myytit" ilmestyi 2009 ja toisesta osasta "Eletty kokemus" 2011, ja molempien suomentajat ovat Iina Koskinen, Hanna Lukkari ja Erika Ruonakoski. Uuteen suomennokseen on esipuheen kirjoittanut Sara Heinämaa.

Alkuteoksen
Le deuxiéme sexe 1. osan "Les faits et les mythes"
kansi, 1949.

Uuden suomennoksen tekijät toteavat saatesanoissaan työn haastavaksi: Beauvoirin runsaat ja laajat sitaatit on haettu niiden alkuteoksista ja jo olemassa olevista suomennoksista. Terminologian suomentamisessa on jouduttu filosofian lisäksi pohtimaan monien muiden alojen sanaston suomennoksia. Eräiden keskeisten termien suomentamisesta on esitetty perusteluja: esimerkiksi sanalle affirmer ei ole yksiselitteistä vastinetta, vaan sille on valittu suomennos kontekstin mukaan. Beauvoirin käyttämien termien taustalla on usein saksankielinen termi, ja suomentajat ovat siten joutuneet pohtimaan niitä myös mutkan kautta. Siteeratessaan kirjailijoita Beauvoir on toisinaan ollut varsin suurpiirteinen eikä ole antanut tarkkoja viitteitä, ja tämä on tuonut suomentajille omat ongelmansa. Suomentajilla on ollut käytössään laaja asiantuntijajoukko, joiden kommentteja on otettu mukaan alaviitteisiin.[1]

Beauvoir oli ennen tätä teosta aloittamassa itsetutkielman kirjoittamista tarkoituksenaan puhua itsestään avoimesti, mutta muistiinpanoja tehdessään hän oivalsi, että hänen on ensin määriteltävä, mitä naiseus hänelle itselleen merkitsee, ja näin sai tämä teos tarkoituksensa.[2] Teoksesta kasvoi aiotun esseen sijasta runsaan tuhannen sivun jättiläinen. Aikojen kuluessa teoksesta on ilmestynyt eri kielillä lyhennelmiä, jotka Beauvoir on omista syistään hyväksynyt.[3]Beauvoirin perusteesi on, että kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä on vääristynyt eikä pohjaudu todellisuuteen, ja hän kiteyttää sen tunnetuksi väitteeksi: "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan" (on ne naît pas femme: on le devient). Beauvoir kysyy, mistä tämä vääristymä johtuu, miksi nainen on aina määritelty "toiseksi" sukupuoleksi, poikkeamaksi miehestä. Siihen hän vastaa tällä teoksella.[4]

Kun aiempi tulkinta on lähtenyt siitä, että Beauvoir kulki Sartren jäljissä, vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä hänet alettiin nähdä itsenäisenä ajattelijana. Teoksen Toinen sukupuoli teesi "naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan" on saanut kaksi tulkintalinjaa: toisaalta naispuolisuus, biologinen sukupuoli, ei olisi syy siihen, miksi tytöistä tulee naisia, vaan naiseksi tulemisen määrää sosiaalinen sukupuoli (gender). Toinen tulkinta – kuten muun muassa Heinämaa – lähtee siitä, että naisten alistamisen ja alistumisen perusta ei ole muualla kuin niissä konkreettisissa teoissa, joissa se ilmenee. Niinpä se tulkinta hylkää sex-gender-erotteluun perustuvat tulkinnat. Sen mukaan Beauvoir ei etsi sukupuolisuuden tai naiseuden syitä vaan pyrkii kuvaamaan sukupuolittuneita merkitysrakenteita ja niiden muodostumista.[5]

Vastaanotto ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen vastaanotto sodanjälkeisessä Ranskassa oli tyly. Feminismiä ei Ranskassa tuolloin ollut, eikä Beauvoirkaan pitänyt itseään feministinä. Hän oli teoksen ilmestyessä tunnettu henkilö, mikä takasi kirjalle julkisuutta. Paavi tuomitsi kirjan ja kielsi kunnon kristittyjä lukemasta sitä. Tätä kiellettyjen kirjojen listaa kriitikko Antti Nylén pitää merkittävänä kirjallisena tunnustuksena ja pahoittelee, ettei listaa enää ole.[6]. Kriittisten kannanottojen ohella teos sai kuitenkin myös myönteistä huomiota ja herätti uutta ajattelua niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin. Merkittäviä 1960- ja 1970-luvun feministejä, jotka saivat Beauvoirilta vaikutteita ajatteluunsa, olivat esimerkiksi Kate Millett, Betty Friedan ja Shulamith Firestone.[5]. Myös nykyfeministeistä Beauvoiria ovat seuranneet monet. Esimerkiksi Iris Marion Young kehittää edelleen monia Beauvoirin argumentteja, ja Judith Butler jatkaa foucaultlaisen kritiikin kautta Beauvoirin radikaalia sukupuolianalyysialähde?.

Nylén kiittää suomennosta yhtenäiseksi: "Suomentajakolmikko kirjoittaa kuin yksillä näppäimillä. Tyyli tai laatu ei huojahtele" ja toteaa, että kyseessä on "asiaproosaklassikko", ei niinkään "yhä ajankohtainen" teos.[6] Kansainvälisessä katsannossa tilanne näyttää hyvin toisenlaiselta: Beauvoirin teosta tutkitaan aktiivisesti niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin, ja uusia käännöksiä on ilmestynyt muun muassa ruotsin, norjan, japanin ja lopulta myös englannin kielellä.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomentajien saatesanat, teoksessa Beauvoir osa 1, s. 29–35
  2. Heinämaa, Johdanto, teoksessa Beauvoir 1 osa, s. 8
  3. Sara Heinämaa, Alustus uuden suomennoksen julkistamistilaisuudessa [vanhentunut linkki]
  4. Heinämaa, Johdanto, teoksessa Beauvoir 1. osa, s. 12, 13, 15
  5. a b Marja Suhonen, Eksistentialismi ja feministinen filosofia
  6. a b Antti Nylén, Simone de Beauvoir opettaa yhä perusasiat, Hs.fi, viitattu 21.3.2012

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koskinen, Iina: Simone de Beauvoir ja feminismin subjektin kriisi. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto, 2013. Verkkoversio (pdf).
  • Peltonen, Lotta-Leena: Mikä on nainen? Sukupuolen käsite Simone de Beauvoirin teoksessa Le Deuxième sexe. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Tampereen yliopisto, 2010. Verkkoversio (pdf).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]