Tämä on hyvä artikkeli.

Pallokalat

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 4. kesäkuuta 2009 kello 11.18 käyttäjän QWerk (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pallokalat
Pippuripallokala (Arothron nigropunctatus)
Pippuripallokala (Arothron nigropunctatus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Jäykkäleukakalat Tetraodontiformes
Heimo: Pallokalat Tetraodontidae
Suvut
Katso myös

  Pallokalat Wikispeciesissä
  Pallokalat Commonsissa

Pallokalat (Tetraodontidae) on kalaheimo, johon kuuluu sekä koralliriutoilla, murtovedessä että makeassa vedessä eläviä lajeja. Sukuun kuuluu noin 185 lajia, joista 36 elää makeassa tai murtovedessä ja 39 viettää osan elämästään murto- ja osan merivedessä.[1]

Pallokalat ovat saaneet nimensä siitä, että pelästyessään ne imevät itsensä täyteen vettä tai ilmaa ja pullistuvat palloiksi. Toinen pullistelevien kalojen heimo on siilikalat. Pallokalat ovat terävähampaisia petoja, jotka syövät muun muassa simpukoita, kotiloita ja muita kaloja. Pallokaloja voidaan pitää akvaariossa, mutta hoitajan tulee olla perehtynyt niiden hoitoon hyvin.

Ulkonäkö, koko ja rakenne

Pallokalat ovat normaalitilassaan nuijan muotoisia. Niiden pienet evät törröttävät sivuille ja selkäevä puuttuu kokonaan. Monien lajien pintaa peittävät pienet piikit, kuitenkin paljon lyhyemmät kuin siilikaloilla. Pää on iso ja silmät sijaitsevat kaukana toisistaan. Monet lajit osaavat liikuttaa silmiään. Pallokaloilla ei ole suomuja eikä varsinaisia kiduskansia; kidukset ovat pehmeät aukot lähellä rintaeviä, ja hampaat ovat sulautuneet neljäksi kovaksi levyksi. Pallokalat liikkuvat yleensä vispaamalla rintaeviään, ja heilauttavat pyrstöään vain syöksähtäessään pakoon tai ruoan kimppuun.[2] Rintaeviensä avulla ne kykenevät uimaan myös taaksepäin.[3]

Eräillä pallokalalajeilla on vähemmän selkänikamia (16) kuin millään muulla kalalajilla. Nikamien pieni määrä tekee niiden liikkumisesta erikoista, ja tämän on ajateltu selittävän, miksi niille on kehittynyt puolustusmenetelmiä kuten myrkky, piikit ja pullistuminen.[4]

Suurimmat makean veden lajit, kuten kultapallokala, ovat yli 60 cm pitkiä, pienin kääpiöpallokala jää alle kolmesenttiseksi. Kaikkein suurin on merivedessä elävä, yli 120 cm pitkäksi kasvava tähtipallokala.[5]

Harmaapallokala.

Pallokalojen kasvot näyttävät ilmeikkäiltä. Niillä on voimakkaat leuat, ja leukoja liikuttavien lihasten takia sieraimet ja silmät mahtuvat vain pään yläpinnalle kuten sammakoilla. Niillä on lihaksikkaat huulet, joita ne mutristelevat syödessään. Koska kalan pääravintoa ovat kuorelliset selkärangattomat, sen on vaikea nähdä onko ruoka pilaantunutta, ja sen täytyy luottaa makuaistiinsa.[6]

Useimpien pallokalalajien hampaat kasvavat koko niiden elämän ajan. Ne ovat sopeutuneet syömään kovakuorista ruokaa kuten simpukoita ja rapuja. Jos ne elävät akvaariossa liian pehmeällä ruoalla, hampaiden kasvusta tulee ongelma, ja jotkut akvaarioharrastajat lyhentävätkin lemmikkiensä hampaita säännöllisesti.[7] Hampaiden leikkausta varten pienet pallokalat nukutetaan neilikkaöljyllä.[8]

Pullistunut nuori tähtipallokala.

Pallokalat voivat pullistua täyttämällä itsensä vedellä tai ilmalla. Ilmalla täyttyminen on vaarallista, sillä varsinkaan pienet pallokalalajit eivät saa puserrettua ilmaa enää ulos, kun ympäröivä veden paine puristaa niiden hengitysaukot kiinni. Siksi akvaariossa olevia pallokaloja ei siirretä haavilla vaan vesiastiassa.[9] Pullistumiseen liittyy myös joidenkin pallokalalajien kyky tuottaa voimakkaita ääniä.[10]

Levinneisyys ja elintavat

Pallokaloja tavataan päiväntasaajan molemmin puolin 45. leveyspiirille asti kaikkien tälle vyöhykkeelle ulottuvien mantereiden rannikoilla.[11] Merivedessä eläviä lajeja tavataan yleensä koralliriuttojen läheisyydestä.[12] Murtovesilajit elävät tyypillisesti jokisuussa.

Pallokalat voidaan luokitella saalistustapansa mukaan avoveden saalistajiin, hiipijöihin ja vaanijoihin. Avovedessä saalistavat lajit, kuten messinkipallokala, liikkuvat helikoptereiden lailla ylös ja alas ja hyökkäävät saaliseläintensä kimppuun avoimesti. Hiiviskelijät, kuten kääpiöpallokala, uivat luolissa ja kasvitiheiköissä, näykkivät simpukoita ja muita hitaasti liikkuvia selkärangattomia ja varovat itse tulemasta syödyiksi. Vaanijat, kuten pohjapallokala, piiloutuvat kasvien sekaan tai jopa kaivautumalla hiekkaan ja syöksyvät sieltä ohikulkevien saaliseläinten kimppuun.[6]

Pallokalat ovat aggressiivisia reviiriään puolustavia kaloja. Nuoret yksilöt saattavat elää parvina, mutta aikuiset pitävät välimatkaa toisiinsa. Tämä liittyy niiden ravinnonhankintaan: ne viettävät tuntikausia etsien ruokaa omalta alueeltaan, ja kun sitä löytyy, ne eivät halua jakaa sitä muiden lajitoveriensa kanssa.[13] Jotkut lajit, kuten juovapallokala, tarvitsevat niin ison reviirin, ettei niiden kanssa mahdu suureenkaan kotiakvaarioon mitään muita kaloja, ja akvaarion hoitajan täytyy varoa omia sormiaankin. Rauhallisimmat lajit voivat elää lähellä toisiaan silloin kun niillä ei ole kutuaika. Tällaisia ovat rengaspallokala ja Carinotetraodon-lajit.[6] Sekä meressä että makeassa vedessä elävien pallokalojen on useita kertoja raportoitu purreen ihmisiä, katkoneen tytöltä varpaita ja miehiltä sukupuolielimiä.[14]

Pallokalat kutevat yleensä kiinteälle alustalle kuten kasvin lehdelle. Koiras vartioi mätiä sen kuoriutumiseen asti. Monet sellaisetkin lajit, jotka muuten viettävät koko elämänsä meressä, tulevat jokisuihin kutemaan makeassa tai murtovedessä.[15]

Suvut

Vaikka pallokalat jaetaan yli kahteenkymmeneen sukuun, monissa on vain yksi tai kaksi lajia. Yli kymmenen lajn sukuja on vain kuusi. Pallokalalajien jakoa sukuihin on täsmennetty vielä 2000-luvulla[16] ja sukujen määrä vaihtelee edelleen eri lähteissä.[17][18]

Suku Lajeja Vesi Alue Muuta
Amblyrhynchotes 2 tai 3 meri, murto Afrikka, Aasia rannikoilla ja jokisuissa
Arothron 15 murto indopasifinen merialue monia akvaariokaloja
Auriglobus 5 makea Aasia akvaario
Canthigaster 30 meri indopasifinen akvaario
Carinotetraodon 6 makea Kaakkois-Aasia pienikokoisia
Chelonodon 5 makea, murto Aasia, Afrikka, Australia 20-40 cm
Colomesus 2 makea, murto Etelä-Amerikka akvaariokaloja
Contusus 2 meri Tyynimeri 25 cm
Ephippion 1 meri Atlantti
Feroxodon 1 meri indopasifinen merialue
Javichthys 1 meri Indonesia 60 m syvällä
Liosaccus 1 meri Tyynimeri 120 m syvällä
Marilyna 3 murto Tyynenmeren rannoilla
Monotrete 7-8 makea Kaakkois-Aasia akvaario
Pelagocephalus 1 meri Uusi-Seelanti, Afrikka
Polyspina 1 meri indopasifinen alle 40 metrin syvyydessä.
Reicheltia 1 meri Australia
Sphoeroides noin 23 meri Amerikka
Takifugu noin 25 meri Aasia myös ruokakaloja
Tetractenos ainakin 2 meri indopasifinen
Tetraodon yli 20 makea, murto Afrikka ja Aasia akvaario
Torquigener noin 20 meri, murto Indopasifinen akvaario
Tylerius 1 meri indopasifinen 250–435 metrin syvyydessä
Xenopterus 1 makea Aasia 30 cm

Myrkyllisyys ja käyttö ruokana

Pallokalaravintola Osakassa
Pallokalaviipaleita lautasella

Pallokaloissa symbioottisesti elävät useat bakteerilajit tuottavat kalaan myrkyllistä tetrodotoksiinia.[19] Myrkky muistuttaa koostumukseltaan eräiden salamantereiden myrkkyä. Myrkkyä on eniten kalan silmissä ja sisäelimissä, etenkin maksassa ja munasarjoissa.[12]

Japanissa tietystä fuguksi kutsutusta pallokalalajista (Takifugu rubripes) valmistetaan kallista ruokaa. Kala tarjoillaan raakana, ja siitä on leikattu myrkylliset osat pois. Fugun valmistukseen tarvitaan lupa, sillä jos kokki tekee virheen käsittelyssä, annos on tappavan myrkyllinen.[20] Fugua pidetään Japanissa suurena herkkuna ja sen aiheuttamaa kihelmöintiä suussa arvostetaan. Viljellyissä kaloissa on myrkkyä tuottavia bakteereita vähemmän kuin villeissä kaloissa. Jos kalaa on ruokittu vain myrkyttömällä ruoalla tarpeeksi kauan, siitä voi syödä jopa maksan.[21]

Vuosisatoja vanhan kiellon mukaan Japanin keisari ei saa uhmata kuolemaa syömällä fugua. Vuosina 1996–2008 fuguun kuoli Japanissa yhteensä 34 henkeä, eli keskimäärin lähes kolme vuodessa. Kuolemien määrä on kuitenkin vähentynyt. Vielä 1950-luvulla fugun syönnistä saattoi kuolla 400 ja sairastua yli 31 000 henkeä vuosittain.[22]

Pallokalat akvaarioissa

Kimalaispallokala akvaariossa.

Tunnetuimpia akvaariossa pidettäviä pallokaloja ovat murtovedessä pidettävät rengaspallokala Tetraodon biocellatus, viherpallokala Tetraodon fluviatilis ja pantteripallokala Tetraodon nigroviridis. Makean veden pallokaloista pidetään usein kääpiöpallokalaa, kimalaispallokalaa sekä monia Carinotetraodon Auriglobus ja Tetraodon -lajeja.[23] Merivesilajeista yleisimpiä ovat Arothron- ja Canthigaster-sukujen lajit.[24]

Pallokalat ovat niin voimakkaasti reviiriä puolustavia kaloja, että vain harvoin voi pitää useita yksilöitä samassa akvaariossa. Silloinkin akvaariossa pitää olla paljon kasveja ja muita näköesteitä, ja kaikki kalat pitää laittaa altaaseen yhtä aikaa. Valmiille reviirille tuotu uusi kala tapetaan lähes aina. Jotkin lajit voivat elää muiden lajien kuin pallokalojen kanssa, mutta ruokinnasta voi silloin tulla ongelma: pallokala liikkuu hitaammin kuin muut kalat, jotka helposti ahmivat kaiken ruoan. Jos kaloja ruokitaan niin paljon, että pallokaloillekin varmasti riittää ruokaa, liiat ravinteet voivat pilata veden laatua.[13]

Genetiikka ja evoluutio

Kahden pallokalalajin genomit selvitettiin ensimmäisten joukossa vuonna 2001. Tutkitut lajit olivat kaakkoisaasialainen murtovesilaji pantteripallokala (Tetraodon nigroviridis) ja merivesilaji Takifugu rubripes, jotka erosivat toisistaan noin 20–30 miljoonaa vuotta sitten.[25] Näistä T. rubripes -lajin genomin sekvenssin selvittäminen aloitettiin jo vuonna 1989.[26] Tutkimusten perusteella pantteripallokalan genomissa on 350 miljoonaa emäsparia, vähemmän kuin minkään muun tunnetun selkärankaislajin genomissa.[27] Myös T. rubripesin genomi on eläinkunnan pienimpiä, sillä sen koko on vain 390 Mbp, yksi kahdeksasosa ihmisen genomista. Vaikka genomi on pieni, se sisältää silti useimmat ihmisen genomissakin sijaitsevat geenit ja säätelyelementit. Tämän vuoksi T. rubripes -lajia on käytetty hyvällä menestyksellä verrokkina myös vuonna 2003 julkaistun ihmisen genomin selvittämisessä ja esimerkiksi ihmisen geenimäärien arvioinnissa.[26][25]

Pallokalojen ruumiinrakenne on erikoistunut kovakuorisiin saaliseläimiin. Sekä niiden liikuntatapa että kovat hampaat ja voimakkaat leuat ovat osoitus tästä. Pallokalat kehittyivät varhaisella eoseenikaudella. Fossiileiden perusteella näyttää, että harvat muutkaan simpukoita syövät lajit olisivat kehittyneet tätä myöhemmin, ja myös fylogenetiikka tukee tätä käsitystä.[28]

Kirjallisuutta

  • Berra, T: Freshwater Fish Distribution. 615 s.. University of Chicago Press, 2007. ISBN 0226044424. (englanniksi)
  • Ebert, K.: The puffers of fresh and brackish waters. 96 s., 300 kuvaa. AQUALOG Verlag, 2001. ISBN: 3-931702-60-X. Arvostelu (viitattu 12.5.2009). (englanniksi)
  • Pauly D: Darwin's Fishes. 340 s.. Cambridge University Press, 2004. ISBN 0521827779. (englanniksi)
  • Ralph C: Pufferfish. 64 s.. Ringpress Books, 2000. ISBN 9781860542336. (englanniksi)
  • Vermeij, G. J: Evolution and Escalation: An Ecological History of Life. 544 s.. Princeton University Press, 1993. ISBN 0691000808. (englanniksi)

Lähteet

  1. ↑ Hagelberg, S. ja Jalava, M.: Palloshow Pallokalat lemmikkeinä (PDF) (Kaksi suomalaista harrastajaa kertoo, paljon kuvia) Aqua Web. Viitattu 15.3.2009.
  2. ↑ Puffers ~ Pufferfish Animal World. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Ralph s.5
  4. ↑ Berra, s. 503
  5. ↑ Pauly, s. 167
  6. ↑ a b c Monks, N.: Inside the mind of a puffer (Understanding pufferfish behaviour for better pufferfish husbandry) Wet Web Media. Viitattu 14.3.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Pufferfish Information pufferfish.net. 2006. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Monks, N.: Trimming Colomesus teeth homepage.mac.com. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Peter McKane: 10 Things to Know About Puffers Aquarticles.com. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Puffer fish Arabian Wildlife. Trident Press. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  11. ↑ Berra, 2.504
  12. ↑ a b Pufferfish 2004-2006. Aquatic Community. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
  13. ↑ a b Wagaman D.: Alone but not lonely - the importance of keeping puffers individually Wet Web Media. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  14. ↑ Berra, s. 504
  15. ↑ Monks, N.: Puffed up with pride (New and unusual pufferfish species for the discerning aquarist) Wet Web media. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
  16. ↑ Kottelat, M: Diagnosis of a new genus and 64 new species of fishes from Laos (Teleostei: Cyprinidae, Balitoridae, Bagridae, Syngnathidae, Chaudhuriidae and Tetraodontidae).. J. South Asian Nat. Hist., , 5. vsk, nro 1, s. 37-82. (englanniksi)
  17. ↑ Family Tetraodontidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 28.5.2009. (englanniksi)
  18. ↑ ITIS Viitattu 28.5.2009
  19. ↑ Simidu et al.: Marine Bacteria Which Produce Tetraodotoxin. Applied Microbiology, 1987, 53. vsk, nro 7, s. 1714-1715. American Society for Microbiology. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Raakaa pallokalaa ja muita Japanin herkkuja Mondo
  21. ↑ Onishi: If the Fish Liver Can’t Kill, Is It Really a Delicacy? NY Times. Viitattu 24.3.2009. (englanniksi)
  22. ↑ John M. Glionna: Blowfish's bad rap is killing him. Los Angeles Times, 1.4.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.4.2009. (englanniksi)
  23. ↑ Akvaariokeskuksesta tällä hetkellä löytyvät ja väliaikaisesti loppuneet "muut kalat" Helsingin akvaariokeskus 17.4.2009
  24. ↑ Drs Foster & Smith: Puffers, Porcupinefish, and Burrfish Pet Education. Viitattu 18.4.2009. (englanniksi)
  25. ↑ a b Kumar, S.: Draft sequence of puffer fish genome produced by scientists 2001. MIT. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  26. ↑ a b Fugu Genome Project 2005. Institute of Molecular and Cell Biology, Singapore. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  27. ↑ Tetraodon nigroviridis Genoscope. Centre National de Sequenscage, Ranska. Viitattu 26.4.2009. (ranskaksi) (englanniksi)
  28. ↑ Vermej, s.185

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pallokalat&oldid=6829276”