Tittelintuure

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piirros Tittelintuuresta Andrew Langin teoksessa The Blue Fairy Book vuodelta 1889.

Tittelintuure (saks. Rumpelstilzchen, uudemmissa suomennoksissa Hopskukkeli[1] ja Rompanruoja[2]) on Grimmin veljesten keräämä, Saksassa alkunsa saanut satu. Tämä satu julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1812 satukokoelmassa Kinder- und Hausmärchen. Sen lopullinen versio julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1857, sisältäen eroja aiempiin versioihin.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mylläri halusi nousta tärkeämpään asemaan, joten hän valehteli kuninkaalle, että hänen tyttärensä osaa kehrätä oljista kultaa. Kuningas kutsui tytön luokseen, sulki hänet torniin olkien ja rukin kanssa. Hän määräsi tytön kehräämään oljista kultaa aamuun mennessä kolmen päivän ajan tai muuten kuningas teloituttaisi tämän. Tyttö oli jo ehtinyt menettää toivonsa, kun eräs kääpiö ilmestyi tornikamariin. Kääpiö kehräsi oljet kullaksi sillä ehdolla, että tyttö luovuttaisi hänelle kaulakorunsa. Seuraavana yönä kääpiö saapui taas tytön luokse ja kehräsi oljet kullaksi, tällä kertaa tytön sormusta vastaan. Kolmantena yönä tytöllä ei ollut kääpiölle enää mitään annettavaa. Kääpiö kehräsi oljet kullaksi sillä ehdolla, että mentyään kuninkaanpojan kanssa naimisiin tyttö luovuttaisi tälle esikoisensa.

Kuningas oli niin vaikuttunut tytön taidoista, että naitti tämän pojalleen, prinssille. Myöhemmin prinssin noustua kuninkaaksi ja myllärin tyttären kuningattareksi heille syntyi ensimmäinen lapsi, jolloin kääpiö palasi vaatimuksineen. Hän vaati kuningatarta pitämään lupauksensa ja luovuttamaan hänelle lapsensa. Kuningatar kauhistui ja tarjosi kääpiölle koko omaisuutensa, jos vain saisi pitää lapsensa. Kääpiö vastusteli, mutta suostui lopulta perumaan vaatimuksensa, jos kuningatar onnistuisi arvaamaan hänen nimensä kolmen päivän aikana. Kuningatar epäonnistui ensimmäisenä päivänä ja tuskastuneena lähetti palvelijansa matkaan ottamaan selvää kääpiön nimestä. Ennen toista yötä palvelija saapui ja kertoi kuulleensa kääpiön lauleskelleen nuotion ympärillä mainiten nimensä, Tittelintuure.

Kääpiön saapuessa kuningattaren luo kolmantena päivänä kuningatar osasi vastata oikein kääpiön kysymykseen, jolloin kääpiö raivostui ja repi itsensä kappaleiksi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marja Kyrö (suom.), paperinukein kuvittanut Nanni Luchting: Hopskukkeli. Helsinki: Lasten keskus, 1983. ISBN 9516264379.
  2. Raija Jänicke ja Oili Suominen (toim.): Grimmin sadut I−III. Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 9513112241.