The White Stripes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The White Stripes
(1997–2011)
Jack White ja Meg White
Jack White ja Meg White
Tiedot
Tyylilaji: hard rock, punk rock, garage rock, blues
Kotipaikka: Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.whitestripes.com
Jäsenet
Jack White laulu, kitara
Meg White rummut, laulu
Levy-yhtiöt
V2 Records  

The White Stripes on 19972011 toiminut rock-duo Yhdysvaltain Detroitista. Siihen kuuluivat kitaristi-laulaja Jack White ja rumpali Meg White. Yhtyeen viimeinen levy on livetaltiointi Under the Great White Northern Lights[1] Yhtye ilmoitti hajoamisestaan kotisivuillaan 2.2.2011.

Musiikkityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jack White ja Meg White

Duon musiikilliset juuret ovat vanhassa bluesissa ja folk rockissa. The White Stripesia on luonnehdittu näiden jo hiipuneiden musiikkityylien elvyttäjäksi ja pelastajaksi.lähde? Yhtyeen raa´assa soinnissa ja hyökkäävässä tyylissä kuuluvat myös punk rockin ja garage rockin vaikutteet.

The White Stripes on poikkeava yhtye sikäli, että se on saavuttanut kansainvälisen maineen minimalistisena duo-kokoonpanona. Rock-yhtyeen minimikokoonpanona on perinteisesti pidetty kitaristin, bassokitaristin ja rumpalin muodostamaa trioa.

Musiikillinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The White Stripes esiintymässä Big Day Out -konsertissa Melbournessa vuonna 2006.

Jack White ja rumpali Meg White julkaisivat ensialbuminsa vuonna 1999 nimellä The White Stripes. He kertovat olevansa veli ja sisko, mutta todellisuudessa asia ei ole näin. Meg ja Jack ovat olleet naimisissa ja eronneet, totuutta he eivät itse ole kertoneet.

The White Stripesin toinen albumi De Stijl, sai nimensä hollantilaisesta taidesuuntauksesta, jonka kautta yhtye lähestyi imagoaan ja musiikkiaan ja joka vaikutti albumin kansikuvaan. Ennen De Stijlin julkaisua Jack opiskeli kuvataidetta Detroitissa valmistumatta kuitenkaan. Kannessa käytettiin punaista, valkoista ja mustaa. Joissakin haastatteluissa kerrottiin, että punainen ja valkoinen valittiin Megin lempikaramellin piparmintun mukaan ja musta taas täydentämään näitä kahta väriä.

Yhtye käyttää pääasiassa kolmea instrumenttia, laulua, kitaraa ja rumpuja. Lisäksi Jack White soittaa joskus urkuja, pianoa ja marimbaa. Yhtye ei harjoittele tai tee valmista soittolistaa konserttejaan varten. Usein Jack White improvisoi tai leikkaa kappaleita lyhyemmiksi.

The White Stripesin läpimurto tapahtui vuonna 2001 julkaistulla albumilla White Blood Cells. Riisuttu garage rock -soundi sai huomiota varsinkin Britanniassa ja levisi myöhemmin myös Yhdysvaltoihin. The White Stripes olikin rocklehdistössä vuoden 2002 puhutuimpia ja kehutuimpia uusia yhtyeitä.

Vuonna 2002 The White Stripes pääsi Q-lehden listalle "50 yhtyettä, jotka on nähtävä ennen kuolemaa". Singleä "Fell In Love With a Girl" varten tehty legoteemainen video, jonka ohjasi Michael Gondry, toi yhtyeelle lisähuomiota musiikkipiirien ulkopuoleltakin.

Seuraava albumi, Elephant, julkaistiin vuonna 2003. Levyä mainostettiin aiempia näkyvämmin, ja se menestyikin hyvin. Elephant oli ensimmäinen The White Stripesin levy, joka pääsi Britannian ja Yhdysvaltojen Top 10 -albumilistalle. Levyn kappale "Seven Nation Army" sai vuonna 2004 Grammy-palkinnon parhaana rock-kappaleena ja itse Elephant-albumi sai palkinnon parhaan alternative-albumin luokassa. "Seven Nation Army" kappaleen basso-osassa White käyttää oktaavipedaalia, joka muuntaa kitaran nuotit samalle tasolle kuin basson nuotit.

Vuonna 2003 julkaistu DVD Under Blackpool Lights sisälsi pienen lahjan yhtyeen bootleg-levyjä keränneille faneille. Levy sisälsi jokaisen lainakappaleen, jonka duo oli soittanut vuosina 2003 ja 2004 pidetyillä kiertueilla.

Yhtyeen viides albumi Get Behind Me Satan julkaistiin vuonna 2005. Sen ensimmäinen single "Blue Orchid" sai runsaasti radiosoittoa. Albumilta on tehty single myös kappaleista "My Doorbell" ja "The Denial Twist".

Yhtyeen kuudes studioalbumi Icky Thump julkaistiin Euroopassa ja Britanniassa 17. kesäkuuta 2007, Yhdysvalloissa ja Japanissa päivää myöhemmin. Sitä äänitettiin Nashvillen Blackbird Studiossa lähes kolme viikkoa, mikä on pisin aika, jonka The White Stripes on koskaan käyttänyt albuminsa äänitykseen.

The White Stripes on levyttänyt cover -version Dolly Partonin kappaleesta Jolene.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lets Shake Hands - 1997
  • Lafayette Blues - 1998
  • The Big Three Killed My Baby - 1999
  • Hand Springs - 1999
  • Hello Operator - 1999
  • Party of Special Things to Do - 2000
  • Lord, Send Me an Angel - 2000
  • Hotel Yorba - 2001
  • Fell in Love With a Girl - 2002
  • Dead Leaves and the Dirty Ground - 2002
  • Red Death at 6:14 - 2002
  • Candy Cane Children - 2002
  • Seven Nation Army - 2003
  • I Just Don't Know What To Do With Myself - 2003
  • The Hardest Button to Button - 2003
  • There's No Home For You Here - 2003
  • Jolene (Live) - 2004
  • Blue Orchid - 2005
  • My Doorbell - 2005
  • The Denial Twist - 2005
  • Icky Thump - 2007
  • Conquest - 2008

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Candy Coloured Blues (epävirallinen) - 2003
  • Under Blackpool Lights - 2004

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The White Stripes lopettaa Yle.fi. Viitattu 2.2.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The White Stripes.