Teuri Haarla
Teuri Heikki Ismaro Haarla[1] (s. 9. helmikuuta 1955 Turku)[2] on suomalainen ympäristötaiteilija.[3]
Ite-taiteilijoita kartoittavan Erkki Pirtolan mukaan Haarlan pääteoksiin kuuluu Ateneumin puistikkoon 1990-luvulla noussut ”eroottis-ekologinen maateos” Maatuma, jossa ”ihmispuun seksuaalikierto yhtyi Tuonelan paskaan kastemadon kautta”.[3] Soinisen koulun pihalle Helsingin Pukinmäkeen syntyi vuonna 1998 Haarlan teos Maa-isä / Jättiläisen jalanjälki, suu ja nenä.[4] Toukokuussa 2010 Haarla piti galleria Jangvassa Helsingissä näyttelyn Egokatastrofi.[5] Siihen kuului performanssi, jossa taiteilija ratsasti puisella ”Ihmisulosteen ideaalin prototyypillä” ja tunkeutui Äiti maan kohtuun. Ulosteprototyyppi oli jo 2004 esillä Kiasman lähellä. Uloste, komposti ja multa ovat muutenkin olleet keskeisiä teemoja taiteilijan työssä.[3]
Haarla aloitti taiteellisen työskentelynsä 1980-luvulla. Espoon Kilon kaatopaikkanäyttelyssä 1986 hän teki ensimmäisen tilateoksensa Komposti-äiti. Haarla luonnehtii 1980–1990-luvun teoksiaan Pirtolan haastattelussa ”karvanaamoiksi ja vittupäiksi”.[3]
Teuri Haarlan isä oli näyttelijä ja teatterinjohtaja Saulo Haarla ja äiti näyttelijä ja oopperalaulaja Helena Salonius. Hänen sisarensa on muusikko Iro Haarla.[1][3] Hänen tyttäriään ovat teatteritaiteilijat Ruusu ja Seidi Haarla[6] sekä kuvataiteilija Siiri Haarlalähde?.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 152. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ Haarla, Teuri (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen kansallisgalleria.
- ↑ a b c d e Erkki Pirtola: Teuri Haarla: Egokatastrofi/Biokänni. ”Paska on realistinen allegoria ajallemme”, ympäristötaiteilija Teuri Haarla linjaa Erkki Pirtolan haastattelussa. Voima 5/2010 s. 38–39. Viitattu 23.7.2014.
- ↑ Julkiset veistokset (Arkistoitu – Internet Archive), Taidemuseo.fi. Viitattu 23.7.2014.
- ↑ Näyttelykuvia 79: Mieshän on kännissä koko ajan! Alaston kriitikko -blogi, Otso Kantokorpi 21.5.2010. Viitattu 23.7.2014.
- ↑ Säkö, Maria: Siskosten äidinmurha puhdistaa ilmaa. Helsingin Sanomat, 20.9.2014. Digilehti (maksullinen). Viitattu 30.10.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
