Teräspääsky
| Teräspääsky | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Pääskyt Hirundinidae |
| Suku: | Teräspääskyt Pygochelidon |
| Laji: | cyanoleuca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pygochelidon cyanoleuca |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Teräspääsky (Pygochelidon cyanoleuca) on pääskyihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan laajalta alueelta Keski- ja Etelä-Amerikasta.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teräspääsky voi kasvaa 12–14 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Teräspääskyn pää, selkä ja siivet ja perä ovat metallinkiiltoisen tumman siniset. Lajin rinta ja vatsa ovat valkoiset ja rinnassa on muutama harmahtavanruskea pilkku.[3][4][5][6][7]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teräspääskyä tavataan Costa Ricasta Panamaan, Trinidad ja Tobagosta ja sen levinneisyysalue kattaa koko Etelä-Amerikan lukuun ottamatta Amazonian alueen keskiosia. Lajin elinympäristöä ovat avoimet ja puoliavoimet ympäristöt usein viljeltyjen tai asutettujen alueiden lähellä. Etelä-Amerikan eteläkärjen linnut muuttavat talveksi pohjoisemmaksi. Teräspääskyt elävät parvina ja niiden ravintoa ovat lentävät hyönteiset. Lintu pesii yhdyskuntina törmissä, kallioleikkauksissa ja rakennuksissa.[3][4][5][6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Pygochelidon cyanoleuca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Notiochelidon cyanoleuca (TSN 561625) itis.gov. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 57-58. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-70756-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.7.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely: Wildlife Conservation Society Birds of Brazil, s. 330. Cornell University Press, 2016. ISBN 978-0-8014-7646-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.7.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 334. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-0-691-02512-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.7.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Miguel Lentino, Robin Restall, Clemencia Rodner: Birds of Northern South America, s. Pl. 229. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 9781472981615. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.7.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Robin Restall, Juan Freile: Birds of Ecuador, s. 488. Bloomsbury Publishing, 2018. ISBN 978-1-4081-0533-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.7.2020). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||