Teriakki
Teriakki oli entisaikoina suosittu yleislääke, jonka uskottiin tehoavan lähes kaikkiin vaivoihin.[1]
Teriakin juuret juontavat antiikin Kreikkaan toiselle vuosisadalle eaa. Teriakkia saatettiin valmistaa kymmenistä ainesosista, kuten erilaisista yrteistä ja oopiumista sekä joskus käärmeen lihasta tai majavan hausteesta.[1] Kreikkalaisten jälkeen teriakin reseptiä parantelivat Rooman keisari Neron henkilääkärinä tunnettu Andromakhos sekä Galenos.[2]
Keskiajalla teriakkia sekoitettiin hunajaan tai viiniin ja käytettiin vastamyrkkynä käärmeenpuremiin ja muihin myrkytyksiin sekä kaikenlaisten muidenkin vaivojen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Erityisen maineikasta oli renessanssin Venetsiassa valmistettu teriakki.[1] Mustan surman aikana teriakin uskottiin tepsivän ruttoon, sillä sairauden uskottiin johtuvan ruttokäärmeiden myrkyttämistä joista.[2]
Teriakin valmistus oli vaativaa ja ainesosat kalliita. Ainesosat piti kerätä talteen juuri oikeaan aikaan, sillä planeettojen ja tähtikuvioiden aseman uskottiin vaikuttavan kasvien tehoon. Kun lääke oli sekoitettu, sen piti antaa käydä ja kypsyä muutaman vuoden ajan.[2]
Teriakki oli uskomuslääke, jonka parantavat vaikutukset olivat vähäisiä. Se sisälsi kuitenkin vanhaa lääkekasvia merisipulia, joka sisältää sydämen toimintaan vaikuttavaa skillaridiiniglykosidia. Teriakin sisältämä oopiumi toimi särkylääkkeenä, joka helpotti tuskaisen käyttäjän oloa. Se lievensi myös yskää, ripulia ja oksentamista.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Mitä on teriakki? National Geographic Suomi. 12.8.2013. Viitattu 3.6.2017.
- ↑ a b c d Huldén, Lena & Huldén, Larry & Heliövaara, Kari: Rutto, s. 150–152. Like, 2017. ISBN 978-952-01-1456-5.