Televisiosota
Televisiosota tarkoittaa sotaa, joka uutisoidaan laajasti television välityksellä. Termi liitetään vahvasti Vietnamin sotaan, jota pidetään toistaiseksi puhtaimpana televisiosotana.[1]
Televisio tuli Yhdysvalloissa koteihin 1950-luvulla. Tuolloin Yhdysvallat kävi Korean sotaa, mutta siitä uutisoitiin pääosin perinteisesti esimerkiksi elokuvanäytösten uutiskatsauksissa. 1960-luvun puoliväliin mennessä, kun Yhdysvallat alkoi lähettää entistä enemmän joukkoja Vietnamiin, televisio oli levinnyt laajalti varsinkin länsimaihin. Televisioidut uutiset tavoittivat yhä suurempia yleisöjä. Uudet pienentyneet ja kestävät kamerat sallivat kuvaajien mennä lähemmäksi varsinaisia tapahtumia ja uusi tietotekniikka mahdollisti entistä nopeamman tiedonvälityksen.[1]
Nykyisin sodissa pyritään valvomaan ja sensuroimaan uutisia. Reporttereita otetaan myös vangeiksi. Samalla kuitenkin sosiaalinen media on tehnyt sodan vaikeammin sensuroitavaksi.
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun laajamittainen sota alkoi, olivat sekä välineet että yleisö valmiina. Ensimmäiset televisiokuvat tuhansien kilometrien päässä käytävästä sodasta saavuttivat laajat katsojaluvut Yhdysvalloissa. Samalla alkoi televisioyhtiöiden ja kanavien keskinäinen taistelu katsojista. Kaikki kykenevät lähettivät omat kuvausryhmänsä Vietnamiin. Yhdysvaltain armeija ei ollut osannut varautua tiedottamisen nopeaan ja valtavaan kasvuun, eikä sillä ollut kokemusta television sensuroinnista. Armeija huolehti vain sotasalaisuuksien säilymisestä. Niinpä lähinnä nuoret sotakuvaajat ja sotakirjeenvaihtajat saivat vapaat kädet. Tutkivan journalismin hengessä he eivät epäilleet osoittaa myös sodan julmia kasvoja sekä Yhdysvaltojen joukkojen raakuuksia. Tammikuussa 1968 alkanutta Tet-hyökkäystä pidetään sodan käännekohtana. Vaikka Etelä-Vietnamin kansallisen vapautusrintaman Viet Kongin ja Pohjois-Vietnamin armeijan operaatio kävi kalliiksi aloittajilleen ja päätyi Yhdysvaltojen johtaman liittouman sotilaalliseen voittoon, näki kymmenien miljoonien kokoinen yhdysvaltalaisyleisö sodan läheltä, kun kommunistisissit hyökkäsivät Yhdysvaltain lähetystöön Saigonissa. Sodan vastaiset protestit alkoivat. Ne merkitsivät lopulta sodan päättymistä Yhdysvaltojen ja Etelä-Vietnamin hallituksen tappioon.[1]
Yhdysvaltain asevoimat ottivat opikseen Vietnamista.[1] Nykyisissä sodissa uutiskuvaajia valvotaan ja uutisointia seurataan ja sensuroidaan. Asevoimat valitsevat journalisteista ne, jotka pääsevät rintamalle. Heitä ei kutsuta enää sotakirjeenvaihtajiksi, vaan tiedottajiksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Adrian R. Lewis: The American culture of war : the history of U.S. military force from World War II to Operation Iraqi Freedom. Routledge, 2007. ISBN 0415979757.