Tet-hyökkäys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tet-hyökkäys
Osa Vietnamin sotaa
Osa Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama kohteista Tet-hyökkäyksen aikana.
Osa Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama kohteista Tet-hyökkäyksen aikana.
Päivämäärä:

30. tammikuuta 196823. syyskuuta 1968

Paikka:

Etelä-Vietnam

Lopputulos:

Etelä-Vietnamin ja Yhdysvaltojen sotilaallinen voitto

Vaikutukset:
  • Vietnamin sodan vastustus kasvoi Yhdysvalloissa ja muualla.
  • Kärsittyään valtavia tappioita Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama menetti voimansa ja sotiminen siirtyi lähinnä Pohjois-Vietnamin kansalliselle armeijalle.
Osapuolet

FNL Flag.svg Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama
Pohjois-Vietnamin lippu Pohjois-Vietnam

Flag of South Vietnam.svg Etelä-Vietnam
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Etelä-Korea
Australian lippu Australia
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti

Komentajat

Võ Nguyên Giáp

William Westmoreland

Tappiot

Yhdysvaltalaisten arvioiden mukaan 40 000–50 000 kuollutta. Arvio voi tosin olla liian korkea.[1]
Haavoittuneiden lukumäärää ei tiedetä

Yhteistappiot:
noin 6 328 kuollutta
noin 20 663 haavoittunutta
1 185 kadonnutta

Tet-hyökkäys (myös Tet-offensiivi) oli Etelä-Vietnamin kansallisen vapautusrintaman eli ja Pohjois-Vietnamin armeijan suorittama yllätysoperaatio Etelä-Vietnamin ja Yhdysvaltojen johtamaa liittoutumaa vastaan Vietnamin sodan aikana vuonna 1968.[2]

Vietnamilaisten vuoden tärkein juhla on uuden vuoden vastaanotto Tết, jota juhlitaan neljä päivää. Yhdysvaltalaisten täydeksi yllätykseksi Têt-juhlan päätteeksi 31. tammikuuta 1968 alkoi Etelä-Vietnamissa maaseudun sissien suuri hyökkäys kaupunkeihin. Củ Chi -tunnelit tekivät yllätyshyökkäyksen mahdolliseksi, mutta yhtä merkittävä osa oli paikallisten tuella. Têt-hyökkäys oli Vietnamin sodan käännekohta. 70 000 sissiä valtasi yhteensä sata pientä ja suurta asutuskeskusta. Iskuja tehtiin kaikkiin suurimpiin asutuskeskuksiin. Kenraali Giáp oli aloittanut hyökkäyksen suunnittelun jo vuonna 1967. Têt-hyökkäyksen vähimmäistavoitteena oli Pohjois-Vietnamin pommitusten lopettaminen ja Yhdysvaltojen pakottaminen neuvottelupöytään. Päätavoitteena oli tietysti yhdysvaltalaisten joukkojen ajaminen pois. Vaikkei Têt-hyökkäys täysin onnistunutkaan tavoitteessaan, se jäi historiaan suurena sissien hyökkäysoperaationa. Hyökkäys tehtiin Etelä-Vietnamin kansallisen vapautusrintaman ehdotuksesta solmitun aselevon aikaan.

Etelä-Vietnamin kansallisen vapautusrintaman sissit valtasivat Mekongin suiston 16 kaupungista 13. Pieni sissien kommandoryhmä yritti kaapata Yhdysvaltain lähetystön Saigonissa. Isku kuitenkin epäonnistui. Sissit hyökkäsivät myös Yhdysvaltain ja Vietnamin armeijan päämajoja vastaan. 14 kommandoa kaappasi Vietnamin radioaseman ja jäi 14 tunniksi aseman sisälle loukkuun, kunnes amerikkalaiset räjäyttivät heidät aseman mukana.

Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama ja Pohjois-Vietnamin armeija valtasivat entisen keisarillisen pääkaupungin Huến 31. tammikuuta. Etelä-Vietnamin ja Yhdysvaltojen takaisinvaltauksen aikana puolet kaupungista tuhoutui, kun tykistö, meri- ja ilmavoimat pommittivat sitä. 24. helmikuuta kaupunki kuului taas Etelä-Vietnamille, mutta taistelutoimien aikana oli sekä kommunistien teloituksissa että liittouman pommituksissa kuollut 5 000 Etelä-Vietnamin kansallisen vapautusrintaman ja Pohjois-Vietnamin sotilasta, 500 liittouman sotilasta ja tuhansia siviilejä.[3]

Maaliskuun puoliväliin mennessä hyökkäyksessä oli kuollut yhdysvaltalaisten arvioiden mukaan 40 000–50 000 vietnamilaista ja noin 6 000 Yhdysvaltain ja Etelä-Vietnamin armeijan sotilasta. Khe Sanhin kaupungissa yhdysvaltalaiset lopulta voittivat: 10 000 vapautusrintaman jäsentä kaatui, mutta yhdysvaltalaisia merijalkaväen sotilaita kaatui vain 500. Vaikka Têt-hyökkäys epäonnistui sotilaallisesti, se oli sisseille suuri psykologinen voitto ja alkoi kääntää Yhdysvalloissa yleistä mielipidettä sotaa vastaan[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jaques, Tony: Dictionary of Battles and Sieges. Greenwood Publishing Group, 2007. ISBN 0313335362.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anderson, Dale: The Tet Offensive. Compass Point Books, 2005. ISBN 0756516234.
  2. a b Jaques 2007, s. 1009.
  3. Jaques 2007, s. 460.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]