Taisto Huuskonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Taisto Huuskonen (4. marraskuuta 1925 Tampere - 28. marraskuuta 1990 Mouhijärvi) oli suomalainen kirjailija, joka asui 26 vuotta elämästään Neuvostoliitossa ja toimi myös siellä kirjailijana.

Nokialta kotoisin oleva Huuskonen osallistui sotiin ja sodan jälkeen hän oli mukana SKDL:n toiminnassa. Tyytymättömänä silloisen Suomen oloihin hän loikkasi vaimonsa Ennin kanssa Suomesta Neuvostoliittoon 1949. Ensimmäisellä kerralla he eksyivät takaisin Suomen puolelle, mutta toisella kerralla he onnistuivat pääsemään rajan yli. Neuvostoliitossa Huuskosia pidettiin kuitenkin vakoilijoina ja he joutuivat viettämään useita vuosia työleireillä Siperiassa[1].

Vapauduttuaan leiriltä Huuskonen vaimoineen oleskeli ensin sisä-Venäjällä, mutta onnistui sitten muuttamaan Petroskoihin Karjalan tasavaltaan. Täällä Huuskonen työskenteli ensin käsityöläisenä ja sitten toimittajana. Hän alkoi myös kirjoittaa kirjoja ja julkaistuaan hyvän vastaanoton saaneen sotakirjansa Teräsmyrsky Kannaksella (1970) hän pääsi myös Karjalan Kirjailijaliiton jäseneksi.

Vuonna 1975 Huuskoset palasivat Suomeen ja eri vaiheiden jälkeen asettuivat lopulta asumaan Mouhijärvelle.

Vuonna 1979 Huuskonen julkaisi elämänvaiheistaan teoksen Laps Suomen joka herätti suurta huomiota ja väittelyä, sillä siinä kuvattiin todenmukaisesti Neuvostoliiton oloja ja elämää siellä. Kirjasta tehtiin myös samanniminen näytelmä 1990.

Huuskonen julkaisi tämän jälkeen myös muitakin kirjoja (Ennin tarina, sotakirjat Jermut ja Jermut jatkosodassa), mutta ne eivät enää herättäneet niin suurta huomiota.

[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huomenen oraat 1963
  • Maa kaipaa isäntää 1968
  • Juttuja ja kertomuksia eri vuosilta 1969
  • Teräsmyrsky Kannaksella 1970
  • Rakkaasti, hehkuvin rinnoin 1978
  • Laps' Suomen 1979
  • Teräsmyrsky 1981
  • Ennin tarina 1984
  • Jermut 1983
  • Jermut jatkosodassa 1986
  • Moukarin kaiku 1988

[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]