Tähtirikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tähtirikko
Saxifraga stellaris Kilpisjärvi 2012-07.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Rikkokasvit Saxifragaceae
Suku: Rikot Saxifraga
Laji: stellaris
Kaksiosainen nimi
Saxifraga stellaris
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tähtirikko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tähtirikko Commonsissa

Tähtirikko (Saxifraga stellaris) on vuoristoissa ja arktisilla alueilla esiintyvä valkokukkainen rikkokasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saxifraga stellaris subsp stellaris.jpg

Monivuotisen tähtirikon vana kasvaa 5–12 cm korkeaksi. Juurakko on haarainen ja siitä nousee useita lehtiruusukkeita. Ruusukelehdet ovat vastapuikeita, kärjestä hampaisia ja päältä karvaisia. Kukinto on harsu huiskilo, jossa alemmat kukat ulottuvat keskikukkaa ylemmäksi. Kaksineuvoisten kukkien verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiönliuskat ovat alaspäisiä. Teriö on kaksi- tai kolme kertaa verhiön pituinen, väriltään valkoinen ja punapilkullinen. Heteitä on kymmenen kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen. Emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Suomessa tähtirikko kukkii heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy kaksiosainen, monisiemeninen kota.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtirikkoa kasvaa Fennoskandian vuoristo- ja tunturialueilla Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Kuolan niemimaalla, Skotlannissa, Walesissa, Irlannissa, Färsaarilla, Islannissa, Grönlannissa ja Koillis-Kanadassa. Lajin yhtä alalajia kasvaa paikoitellen myös Romaniassa, Pohjois-Balkanilla, Alpeilla, Keski-Ranskassa, Pyreneillä ja Espanjassa.[2] Suomessa tähtirikko on pohjoisimman Lapin kasvi. Sitä kasvaa pääasiassa Enontekiön ja Utsjoen tuntureilla. Lajia on löydetty myös Muoniosta.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtirikko kasvaa tunturipurojen märillä sorarannoilla ja sammalikoissa, lumenviipymäpaikoilla, lähdehetteiköissä ja kosteilla kallionhyllyillä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8167-9

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 226–227.
  2. Den virtuella floran: Stjärnbräcka (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 16.1.2012.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tähtirikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.1.2012.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 227.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]