Suomen elokuvakontakti
Suomen elokuvakontakti ry oli elokuvantekijöiden vuonna 1970 perustama yhdistys, joka levitti ja promotoi lyhyt- ja dokumenttielokuvia Suomessa. Yhdistys vuokrasi elokuvia pääasiallisesti järjestöjen, kuntien kulttuuritoimien, koulujen ja elokuvatapahtumien esityksiin, mutta myös yksityisille henkilöille. Yhdistyksen valikoimissa oli yli tuhat elokuvaa.
Vuokrauksen lisäksi Suomen elokuvakontakti ry järjesti elokuvatapahtumia, kuten Helsingin lyhytelokuvafestivaali -tapahtuman (aiemmin Kettupäivät), jossa esiteltiin joka marraskuu uusimmat lyhytelokuvat.
Yhdistyksellä oli myös lyhyt- ja dokumenttielokuviin erikoistunut verkkokauppa.
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen elokuvakontaki ry:n toimintatavoite oli edistää ei-kaupallisen elokuvan saatavuutta Suomessa. Yhdistyksen perustajina toimivat elokuva-alan ammattilaiset. Eri vuosina yhdistyksen hallituksien jäseninä toimi useita elokuva-alan ammattilaisia. Julkisrahoitteisen yhdistyksen toimintaan osallistui palkatun henkilökunnan lisäksi useita vapaaehtoisia cinefiilejä.
"Elokuvakontakti on ainoa levitysjärjestö Suomessa, jonka toiminta keskittyy lyhyt- ja dokumenttielokuvaan. Suurimpien levitysjärjestöjen toiminta keskittyy usein pitkään fiktioelokuvaan ja teatterilevitykseen, kun taas Elokuvakontaktin pääasiallinen asiakasryhmä on julkisen ja kolmannen sektorin toimijat." (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/68025/Viita-aho_Pirita.pdf?sequence=1&isAllowed=y)
Yhdistys teki laaja-alaista yhteistyötä valtakunnallisesti mm. Sodankylän elokuvajuhlien, Tampereen elokuvajuhlien, DocPointin, Espoon Cinen, FLOW -festivaalin sekä pohjoismaisen Nordisk Panoraman,Walhalla ry:n kanssa. Elokuvakontakti järjesti elokuvanäytöksiä (16mm ja 36 mm) perinteisellä filmi-esitystekniikalla sekä digitaalisia elokuvateaetterinäytöksiä.
Elokuvateatterilevitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvakontaktin aloitti 2000-luvulla pitkien dokumenttielokuvien elokuvateatterilevityksen. Elokuvateatterilevitystä tehtiin case study -pohjalta, jolloin jokaiselle elokuvalle muokattiin sille sopiva levitysstrategia. Elokuvateatterlevityksessä tuotettiin tapahtumia yhteistyössä eri järjestöjen (mm. Anmnesty, Simpukka ry, Kirkon Ulkomaanapu, SETA, USA:n suurlähetystö jne)
Elokuvateatterissa levityksessä olleet elokuvat:
- Virpi Suutari: Auf Wiedersehen Finnland
- Petri Luukkainen: Tavarataivas
- Susanna Helke: American Vagabond
- Timo Haanpää: Hiljaa toivotut
- Iiris Härmä: Hyvästi Afrikka
- Jessica Oreck : Aatsinki Artic Cowboys
- Tonislav Hristov: Love and Engineering
Tämän lisäksi elokuvateatterilevitykseen tuottettiin lyhytelokuvapaketteja yhteistyössä Finnkinon kanssa.
Kettu Elokuvapalkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2011-2014 Elokuvakontakti jakoi parhaalle kotimaiselle lyhytelokuvalle Kettu Elokuvapalkinnon, palkinnon suuruus oli 3000€ ja se jaettiin Jussi -juhlissa. Esivalituista elokuvista voittajan valitsi vuosittain kaksi tunnettua suomalaista (2011: Madventuresin Riku ja Tunna, 2012: Elokuvaohjaaja Dome Karukoski ja kirjailija Katja Kettu, 2013: näyttelijä Outi Mäenpää ja muusikko Paleface, 2014 ohjaaja Selma Vilhunen ja näyttelijä Ville Haapasaalo).
Palkinto toteutettiin yhteistyössä Ylen sekä Elokuvasäätiön kanssa.
Kettu Elokuvapalkinnon voittajat
2011 Kari Juusonen: Ö
2012 Jussi Hiltunen: Hiljainen Viikko
2014 Hamy Ramezan ja Rungano Nyon: Listen
Konkurssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2016 yhdistyksen hallitus haki yhdistyksen konkurssiin. Syynä oli se, että opetus- ja kulttuuriministeriö lopetti yhdistyksen vuosittaisen toiminta-avastuksen epämääräisen taloudenpidon takia.[1] Ministeriö perii yhdistykseltä takaisin 137 000 euroa avustuksia, joiden käytöstä on raportoitu puutteellisesti tai joita ei ole käytetty haettuihin tarkoituksiin.[2] Suomen Kuvalehden elokuva-alaan erikoistuneen toimittaja Kalle Kinnusen mukaan konkurssi tuli alalle täysin yllätyksenä ja alan ammattilaisten "kismitys oli käsinkosketeltavaa".[3] Yhdistyksessä oli sählätty taloudenpidon kanssa jo aiemminkin: esimerkiksi eräänä vuonna Elokuvakontaktilla yksinkertaisesti unohdettiin hakea festivaalitukea Helsingin lyhytelokuvafestivaalin järjestämiseen.[3] Kyseinen avustus oli suuruudeltaan 3000€/ AVEK, muut avustukset haettiin sekä saatiin normaalisti kyseisenä vuotena.
Konkurssin yhteydessä yhdistyksen hallussa olleet elokuvat toimitettiin Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin, jossa osa arkistoitiin ja osa hävitettiin. [4]
Kesäkuussa 2017 Helsingin Sanomat uutisoi, että Helsingin poliisi tutkii mahdollista avustuspetosta järjestössä.[5]
2021 uutisoitiin, että avustusepäselvyyksissä ei ollut perusteita petossyytteen nostamiselle.[6] Helsingin Sanomat uutisoi: APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Jukka Rappe ja valtionsyyttäjä Mikko Männikkö ovat linjanneet, että helsinkiläisen elokuvajärjestön avustusepäselvyyksissä ei ollut perusteita petossyytteen nostamiselle. Valtakunnansyyttäjän päätöksestä käy ilmi, että rikosnimikkeistä vähäisempi eli avustuksen väärinkäyttö oli rikoksena vanhentunut jo poliisin esitutkinnan aikana. Syyttäjä oli lopulta katsonut, että tukien vilpillinen hakeminen ja varojen tahallinen väärinkäyttö jäi selvittämättömäksi.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Veli-Pekka Lehtonen: Helsingissä toiminut elokuvajärjestö konkurssiin – ministeriö löysi epäselvyyksiä tukien käytössä Helsingin Sanomat. 11.4.2016. Arkistoitu 20.4.2016. Viitattu 11.4.2016.
- ↑ Ministeriö perii elokuvajärjestöltä takaisin valtionavustuksia, rahoja käytettiin vääriin tarkoituksiin hs.fi. Arkistoitu 6.10.2016. Viitattu 6.10.2016.
- ↑ a b Suomen Elokuvakontaktin omituisesta konkurssista - Kuvien takaa Kuvien takaa. 31.3.2016. Viitattu 11.6.2017.
- ↑ Elokuvakontaktin konkurssi ja elokuvamateriaalien noutomahdollisuus dokumenttikilta.fi. 27.04.2016. Arkistoitu 27.4.2016. Viitattu 22.7.2020.
- ↑ Poliisi tutkii avustuspetosta helsinkiläisessä elokuvajärjestössä Helsingin Sanomat. 8.6.2017. Viitattu 11.6.2017.
- ↑ a b Lehtonen, Veli-Pekka: Suomalaisen elokuvan keskeistä taustajärjestöä epäiltiin avustuspetoksesta – syytteiden nostoon ei perustetta, päätti valtakunnansyyttäjä Helsingin Sanomat. 22.9.2021. Viitattu 30.5.2022.