Suokilpikonnat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suokilpikonnat
Punakorvakilpikonna (Trachemys scripta elegans)
Punakorvakilpikonna (Trachemys scripta elegans)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Kilpikonnat Testudines
Heimo: Suokilpikonnat Emydidae
Rafinesque, 1815[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suokilpikonnat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suokilpikonnat Commonsissa

Suokilpikonnista (Emydidae) on kilpikonnien (Testudines) heimo, mihin kuuluvia lajeja pidetään usein lemmikkinä. Heimoon kuuluu kaikkiaan 95 lajia, jotka jaetaan 33 sukuun.[2] Vuonna 2004 IUCN luokitteli 13 heimon lajia uhanalaisiksi. [3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienimmät suokilpikonnat ovat halkaisijaltaan 11 cm, suurimmat 60 cm. Heimolla ei ole yhteisiä ulkoisia tuntomerkkejä. Kallon rakenteesta ja muualta luustosta löytyy yhteisiä piirteitä.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suokilpikonnia tavataan Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikan pohjoisosissa, Euroopassa, Luoteis-Afrikassa ja Aasiassa. Useimmat lajit elävät makeassa vedessä ja kosteikoissa, muutamat murtovedessä (Malaclemmys terrapin) ja jotkut kuivalla maalla (Terrapene -suku paitsi Terapene coahuila).[2]

Lemmikkieläinkauppa on vaikuttanut suokilpikonnien levinneisyyteen: punakorvakilpikonnia on levinnyt alkuperäisen alueensa ulkopuolelle, ja toisaalta eräät aasialaiset lajit ovat käyneet harvinaisiksi, koska niitä kerätään niin paljon myytäviksi.[2]

Suokilpikonnat lemmikkieläiminä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisin lemmikkieläimenä pidettävä laji on punakorvakilpikonna (Trachemys scripta elegans). Saatavilla on myös niin sanottuja keltakorvakilpikonnia (Pseudemys scripta troosti) ja juovakilpikonnia (Chrysemys picta dorsalis).

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi alaheimoa ja 10 sukua voidaan jakaa seuraavasti:lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Emydidae ITIS
  2. a b c d Pecor K: Emydidae Animal Diversity Web. Viitattu 29.4.2012.
  3. Baillie ja muut: 2004 Iucn Red List of Threatened Species: A Global Species Assessment, s. 20. IUCN, 2004. ISBN 9782831708263.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.