Euroopansuokilpikonna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euroopansuokilpikonna
Emys orbicularis 2009 G1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Kilpikonnat Testudines
Heimo: Suokilpikonnat Emydidae
Suku: Emys
Laji: orbicularis
Kaksiosainen nimi
Emys orbicularis
(Linnaeus, 1758)[1]
Levinneisyyskartta
Euroopansuokilpikonnan levinneisyys
Euroopansuokilpikonnan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Euroopansuokilpikonna Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Euroopansuokilpikonna Commonsissa

Euroopansuokilpikonna eli suokilpikonna (Emys orbicularis) on suokilpikonnien heimoon kuuluva kilpikonnalaji.

Euroopansuokilpikonnan kertyy pituutta 20-35 cm. Sen kilpi on pehmeä ja ovaalin muotoinen ja väriltään musta tai tummanruskea keltaisin pistein ja raidoin. Pää ja jalat ovat saman väriset. Plastronin saranan avulla kilpikonna voi sulkea kilven etuosan. Eläin lekottelee mielellään kaatuneiden puiden ja kivien päällä, mutta tuntiessaan itsensä uhatuksi se sukeltaa nopeasti veteen. Euroopansuokilpikonna munii 10-16 munaa. Lajin levinneisyys kattaa Euroopan Tanskaan saakka pohjoisessa sekä Afrikan ja Aasian luoteisosat.[2] Se elää seisovissa tai hitaasti virtaavissa makeissa vesissä, joissa on tiheä kasvillisuus ja liejupohja. Joskus ainoa lajin olemassaolon kertova asia on veden pinnalle nousseet, saaliiksi saatujen kalojen uimarakot. Euroopansuokilpikonnan ravintoon kuuluvat kalat, sammakkoeläimet, madot, kotilot ja joskus myös pienet jyrsijät ja linnut sekä kasvit ja raadot.

Euroopansuokilpikonna on nykyään äärimmäisen harvinainen, joten vain harva ihminen on nähnyt tämän lajin luonnossa. Viime aikoina kantaa on pyritty palauttamaan takaisin siirtoistutuksin. Kun euroopansuokilpikonna oli Keski-Euroopassa vielä yleinen, sitä syötiin paastonaikaan, jolloin tuli pidättäytyä liharuoasta. Kala kun oli sallittua, joten pieni sääntöjen kiertäminen ei kaikkia haitannut. Tämä ei kuitenkaan ole ollut kilpikonnan voimakkaan vähenemisen taustalla. Suurin syypää on sopivien elinympäristöjen tuhoutuminen. Laji on ollut Saksassa ja sen naapurimaissa erityisen suojelun kohteena jo vuosia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tortoise & Freshwater Turtle Specialist Group: Emys orbicularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 19.6.2014. (englanniksi)
  2. O'Shea, M. & Halliday T.: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 52. readme.fi/Dorling Kindersley.
  3. Dr. Kothe H. W.: Käärmeet ja muut matelijat, s. 238-239. Naumann & Göbel Verlagsgesellschaft mbH.
Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.