Sunzi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sunzi (kiin. 孫子, pinyin: Sūnzǐ; ennen tunnettu myös muodossa Sun Tzu) eli Mestari Sun, alkuperäiseltä nimeltään Sun Wu, oli kenraali, strategi ja filosofi muinaisessa Kiinassa. Hänen uskotaan kirjoittaneen klassisen sotastrategiasta kertovan teoksen Sodankäynnin taito. Sunzin vaikutus Kiinan ja Aasian historiaan sekä aasialaiseen kulttuuriin paitsi kirjansa kautta myös legenda-asemansa vuoksi on huomattava. 1800- ja 1900-luvuilla Sodankäynnin taito kasvatti suosiotaan länsimaissakin, ja sen oppeja hyödynnettiin käytännön tasolla. Sunzin teoksen vaikutus tuntuu vieläkin sekä aasialaisessa että länsimaisessa kulttuurissa ja politiikassa.

Historioitsijat ovat kyseenalaistaneet Sunzin olemassaolon todellisena historiallisena hahmona. Perinteisesti hänen on väitetty eläneen Kevään ja syksyn aikakaudella (770–476 eaa.) Kiinassa ja olleen kenraali, joka palveli vuosina 544–496 eaa. elänyttä kuningasta. Ne tiedemiehet, jotka uskovat Sunzin todella olleen olemassa, sijoittavat Sodankäynnin taidon syntyvuodet Taistelevien läänitysvaltioiden -aikakaudelle (476–221 eaa.) vedoten tekstin kuvauksiin sodankäynnistä. Traditionaalisten lähteiden mukaan myös Sunzin jälkeläinen, Sun Bin, kirjoitti sotatieteellisen tutkielman nimeltä Sun Binin Sodankäynnin taito. (Sekä Sun Wuhun että Sun Biniin viitataan klassisissa kiinalaisissa teksteissä nimellä "Sunzi", joten historioitsijat luulivat Sun Wun olleen itse asiassa Sun Bin aina siihen saakka, kunnes jälkimmäisen teos löytyi vuonna 1972.)

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteiset lähteet, kuten Sima Qianin 100-luvulla eaa. kirjoittama elämänkerta, kertovat, että Sunzi syntyi Qi-valtiossa Kiinassa Kevättä ja syksyä -kaudella ja että hän oli Wun kuninkaan, Helün, sankarillinen kenraali, jonka saavuttamat voitot inspiroivat hänet kirjoittamaan Sodankäynnin taidon. Kevään ja syksyn aikakausi oli seitsemän eri valtion (Zhaon, Qin, Qinin, Chun, Hanin, Wein ja Yanin) keskenäisten sotien aikaa, jolloin jokainen valtio havitteli itäisen Kiinan hedelmällistä maaperää.

Eräs legenda Sunzin elämästä kuuluu seuraavasti: Wun kuningas päätti koetella Sunzin taitoja käskemällä hänen kouluttaa haaremin 180 jalkavaimosta sotilaita. Sunzi jakoi vaimot kahteen eri komppaniaan ja nimitti kaksi kuninkaan suosikkia niiden johtoon. Kun hän ensimmäisen kerran määräsi rintamasuunnan oikealle, jalkavaimot kikattivat. Tällöin Sunzi totesi, että kenraali, tässä tapauksessa hän itse, oli vastuussa siitä, ymmärsivätkö sotilaat heille annettuja käskyjä vai eivät. Hän toisti komennon, ja jälleen vastauksena oli kikatusta. Sitten Sunzi määräsi kaksi kuninkaan suosikkia teloitettaviksi, mutta kuningas ei hyväksynyt tätä. Kenraali selitti, että mikäli sotilaat ymmärsivät käskyt, mutteivät totelleet niitä, se oli upseeriston vika. Sunzi myös lisäsi, että sen jälkeen, kun kenraali oli käskynsä antanut, oli sotilaiden velvollisuus toteuttaa se huolimatta siitä, mitä mieltä kuningas oli. Kahden jalkavaimon teloituksen jälkeen nimitettiin uudet upseerit heidän tilalleen. Tämän jälkeen komppaniat toteuttivat kaikki käskyt virheettömästi.

Sima Qianin biografiassa väitetään, että Sunzi todisti taisteluissa teorioidensa pätevyyden, että hän oli menestyksekäs sotilasurallaan ja että hän kirjoitti Sodankäynnin taidon oman, koetellun kokemuksensa pohjalta. Sunzin jälkeläisestä Sun Binistä tuli myös kuuluisa oppi-isä sotatieteissä.

Sodankäynnin taito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bambupuinen versio Sodankäynnin taidosta
Pääartikkeli: Sodankäynnin taito

Sodankäynnin taito on totuttu yhdistämään Sunziin. Sitä kutsuttiin alun perin nimellä Sunzi Bingfa tai yksinkertaisesti Sunzi, ja se kertoo sodan filosofiasta; konfliktien hallinnasta ja taistelujen voittamisesta. Vastoin yleistä uskomusta teos ei sisällä pelkästään alkuperäisen kirjoittajan tekstejä vaan myös kommentaarin ja selvennyksiä myöhemmiltä sotateoreetikoilta, kuten Li Quanilta ja Du Multa. Sodankäynnin taitoa pidetään strategisena mestariteoksena, johon myöhemmät kenraalit ja teoreetikot ovat toistuvasti tehneet viittauksia sen julkaisemisesta, kääntämisestä ja "maailmanvalloituksesta" asti.

Kiinassa ennen 100-lukua eaa. kirjoitetuista teksteistä kuusi suurta teosta on säilynyt näihin päiviin saakka. Niihin kuuluu myös Sodankäynnin taito. Song-dynastian aikaan varhaisella 1000-luvulla nämä kuusi suurta ja eräs Tang-dynastian aikainen teos yhdistettiin yhdeksi kokoelmaksi, Seitsemäksi sotaklassikoksi. Tämän kokoelman keskeisenä osana Sodankäynnin taito on kiinalaisen sotatieteen perusta. Kirja oli luettava, mikäli esimerkiksi mieli upseeriuralle.

Sunzin teoksessa käyttämää kieltä voidaan kutsua epätavalliseksi länsimaisten sodankäynnistä ja strategiasta kertovien opusten kontekstissa. Esimerkiksi luvussa 11 hän toteaa, että johtajan on oltava "tyyni ja salaperäinen" sekä kyettävä ymmärtämään "käsittämättömiä juonia". Tekstistä löytyy muita samankaltaisia huomautuksia, jotka ovat saaneet länsimaalaisia lukijoita ymmälleen. Tällaisten toteamusten tarkoitus on kuitenkin selvä, kun niitä lähestytään taolaisesta näkökulmasta. Sunzi esittää ihanteellisen kenraalinsa valaistuneena taolaisena mestarina.

Sunzin teoksen ovat löytäneet myös poliitikot ja liikemiehet. Sodankäynnin taito nimittäin käsittelee strategiaa sodankäyntiä laajemmalla tasolla. Tekstissä todetaan myös diplomatian ja kansainvälisten suhteiden olevan tärkeitä valtiolle.

1970-luvun alkupuolella tiedemiehet löysivät kokoelman muinaisia tekstejä, jotka oli kirjoitettu poikkeuksellisen hyvin säilyneille bambuliuskoille. Tässä joukossa olivat muun muassa Sodankäynnin taito ja Sun Binin Sodankäynnin taito. Jälkimmäinen teos oli ollut kateissa Han-dynastian ajoista, jolloin lähteissä sen olemassaolosta vielä puhuttiin ja sen tekijäksi ilmoitettiin Sunzin jälkeläinen. Löytö valotti Sun Binin suhdetta Sun Wuhun ja se lisäsi tunnettujen kiinalaisten sotatieteellisten teosten lukumäärää.

Historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijat ovat epäilleet Sunzin historiallisuuden sekä traditionaalisissa lähteissä Sodankäynnin taidolle annetun kirjoitusajankohdan paikkansapitävyyttä. Skeptisyyttä ovat herättäneet niin historialliset epätarkkuudet ja anakronismit kuin sekin, että kuningas muka salli teloittaa kaksi mieluisinta jalkavaimoaan. Tutkijoiden käsitykset siitä, kenelle kunnia Sodankäynnin taidosta kuuluu, vaihtelevat Sunzista chulaiseen Wu Zixuun, tuntemattomaan kirjoittajaan, koulukuntaan Qi- tai Wu-valtiossa, Sun Biniin ja muihin.

Traditionalistien mukaan Sodankäynnin taidon on kirjoittanut nimenomaan Sun Wu, josta kerrotaan Shijissä sekä Kevättä ja syksyä -vuosikirjoissa ja joka vaikutti Kiinassa myöhäisellä 500-luvulla eaa. alkaen vuodesta 512 eaa. Sodankäynnin taidon esiintymistä muissa historiallisissa teksteissä pidetään todisteena Sun Wun historiallisuudesta ja siitä, että teos on hänen kynänjälkeään. Eräät strategiset käsitteet, kuten maaston kartoitus, yhdistetään Sunziin. Sitä, että ne esiintyvät myös muissa töissä, esimerkiksi Sima Rangjun Sotaministerin keinoissa, pidetään niin ikään todisteena Sunzin historiallisuudesta.

Tutkijat, jotka eivät hyväksy traditionalistien kantaa, viittaavat usein anakronismeihin, joita esiintyy Sodankäynnin taidon termistössä, siinä esitetyssä teknologiassa, ideoissa, tapahtumissa ja taistelutekniikassa. Tekstissä kuvaillut suuren luokan sodat ja hienostuneet tekniikat eroavat karkeammista pienistä taisteluista, jotka olivat 500-luvulle eaa. tyypillisiä. Tämän lisäksi varsinaiset aikalaislähteet eivät tue vuosisatoja myöhemmin luotuja selontekoja Sunzista. Esimerkiksi Zuozhuan, jota pidetään aikakauden tärkeimpänä lähteenä, ei vahvista hänen ottaneen osaa Wun ja Yuen välisiin sotiin. Huolimatta Sunzin kyseenalaisesta historiallisuudesta ja siitä, kirjoittiko hän todella Sodankäynnin taidon, ovat hänen hahmonsa ja itse teos olleet varsin vaikutusvaltaisia.

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodankäynnin taito on innoittanut monia vaikutusvaltaisia henkilöitä. Perinteisen historiankirjoituksen mukaan yhdistyneen Kiinan ensimmäinen keisari, Qin Shi Huangdi, piti teosta korvaamattomana Taistelevien läänitysvaltioiden -kauden loppumisen kannalta. Sodankäynnin taito rantautui Japaniin noin vuonna 760, ja kirjasta tuli pian suosittu maan kenraalien keskuudessa. Se myös edesauttoi huomattavasti Japanin yhdistymistä. Samurait arvostivat teoksen oppeja ja esimerkiksi Oda Nobunaga, Toyotomi Hideyoshi ja Tokugawa Ieyasu hyödynsivät niitä.

Jotkut historioitsijat ovat esittäneet Napoleonin keisarina, joka tutki Sunzin oppeja ja sovelsi niitä sodissaan muuta Eurooppaa vastaan. Bonaparten piittaamattomuus keskeisistä periaatteista, kuten väliaikaisten olosuhteiden huomioimisesta, oli suurelta osin syynä hänen tappioonsa Venäjällä. Gensui (yliamiraali) Tōgō Heihachirō, joka johti Japanin voittoon Venäjän-Japanin sodassa, oli Sodankäynnin taidon innokas lukija. Suomalaisista kenraaleista ainakin päämajoitusmestari Aksel Fredrik Airo luki Sunzia.

Lyötyään Tšiang Kai-šekin ja Guomindangin kommunistisen Kiinan johtaja Mao Zedong piti Sodankäynnin taitoa osaltaan voittonsa edesauttajana. Teos innoitti Maoa suuresti hänen kirjoituksissaan sissisodankäynnistä, jotka puolestaan vaikuttivat kommunistisiin kansannousuihin ympäri maailman.

Kenraali Võ Nguyên Giáp, jonka ansioiksi on luettu Vietnamin voitot Ranskaa ja Yhdysvaltoja vastaan, oli myös Sunzin oppien seuraaja. Yhdysvaltain tappio johtikin siihen, että Sodankäynnin taito tuli myös yhdysvaltalaisten sota-asiantuntijoiden tietouteen.

Yhdysvaltojen armeijan pääesikunta on ohjeistanut kaikkia yksiköitä ylläpitämään päämajoissaan kirjastoja henkilökunnan jatkuvan koulutuksen puolesta sodankäynnin saralla. Sodankäynnin taito mainitaan esimerkkinä kirjoista, joita olisi suositeltavaa löytyä jokaisesta yksiköstä.

Sunzin Sodankäynnin taito kuuluu Yhdysvaltain merijalkaväen ammattilukemistoon. Persianlahden sodassa 1990-luvulla kenraali Norman Schwarzkopf toimi Sunzin periaatteiden mukaisesti hyödyntämällä petosta ja nopeutta sekä hyökkäämällä vihollisen heikkoja kohtia vastaan.

Mark McNeilly esittää teoksessaan Sun Tzu and the Art of Modern Warfare, ettei ymmärtämättä Sunzin nykyaikaista tulkintaa ja hänen merkitystään Kiinan historiassa voi käsittää Kiinan pyrkimystä nousta suurvallaksi 2000-luvulla. Modernit kiinalaiset oppineet pohjaavat Sodankäynnin taidon strategisiin oppeihin kehittäessään omia teorioitaan.

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 tuotettiin 13 jakson mittainen televisiosarja nimeltä Sun Wu, jossa Sun Yanjun näytteli Sunzia.

Vuonna 2008 tuottaja Zhang Jizhongin johdolla tehtiin 40-osainen historiallinen draamasarja, Bing Sheng, jossa Zhu Yawen esiintyi Sunzina.

Oliver Stonen ohjaamassa elokuvassa Wall Street – rahan ja vallan katu (1987) lainataan toistuvasti Sodankäynnin taitoa.

Sabaton -yhtyeen albumissa The Art of War käsitellään taisteluja ja "Sodankäynnin taito" -teosta.

Team Fortress 2 pelissä Soldierin hahmo ylistää Sunzin sotilaallisia taitoja ja strategioita.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sunzi: Sodankäynnin taito. (Sunzi bing fa.) Suomentanut ja toimittanut Matti Nojonen. Kiinankielinen rinnakkaisteksti. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-956-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Sun Tzu