Sukkahousut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sukkahousut

Sukkahousut ovat vaate, joka ulottuu tiukasti vartaloa myötäillen vyötäröltä varpaisiin. Niitä käyttävät useimmiten naiset. Ne tehdään useimmiten nailonista. Yhtenä kappaleena tehtävät sukkahousut keksittiin 1960-luvulla, ja ne korvasivat pian erilliset pitkät sukat ja sukkanauhaliivit.[1]

Sukkahousujen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussukkahousuissa on paksumpaa materiaalia varpaiden kohdalla, joskus myös jalkapohjassa ja kantapäässä (kärki-, pohja- ja kantavahvike) sekä yläosassa. Haarakiila voi olla puuvillasekoitetta ettei se hiosta. Hoikat naiset käyttävät likimain symmetrisiä sukkahousuja, joissa on sauma edessä ja takana. Ns. madame-mallissa on kaksi takasaumaa.

Sukkahousujen paksuusyksikkö on denier. Se kuvaa, montako grammaa painaa 9000 metriä sukkahouusujen valmustuksessa käytettyä lankaa.[2] Juhlasukkahousut ovat usein ohuita, kesällä jopa alle 10 denieriä. 20 denierin sukkahousut peittävät mahdolliset suonikohjut tai värilliset läikät säärissä. 30-40 denieriä on likimain ihon näkemisen sukkahousujen läpi estävä.[3]

Lasten sukkahousut tehdään usein puuvillasta, johon on sekoitettu pieni määrä polyamidia ja elastaania,[4] joskus myös akryylistä tai villasta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukkahousujen varhaisia muotoja käytettiin jo renessanssin aikana. Silloin niitä käyttivät yksinomaan miehet, naisten säärien näkyminen oli siveetöntä.

Modernien sukkahousujen edeltäjä olivat nailonsukat. Ne tulivat markkinoille vuonna 1940. Nailon ei jousta, joten sukkai tehtiin monta kokoa, ja säären takaosaa koristi käsin ommeltu sauma. 1950-luvulla keksittiin että kun nailonia käsiteltiin kuumentamalla, sen joustavuus parani, ja vuonna 1959 DuPont rekisteröi lycran. 1960-luvulla minihameen myötä sukkahousut ohittivat sukat suosiossa. Pyörökutomakoneiden ansiosta sääriosan saumat jäivät historiaan.[1]

Arkisten perussukkahousujen rinnalle tuli 2000-luvulla "funktionaalisia sukkahousuja", joiden luvattiin elvyttävän verenkiertoa tai torjuvan bakteereita.[5]

Sukkahousuteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silmäpako.

Euroopassa sukkahousujen markkinajohtaja on kansainvälinen DIM.[6] Suomessa Amar on markkinajohtaja erikoisliikkeissä ja tavarataloissa.[7]

Sukkahousukulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkka-lehdessä julkaistavien niksien suurin osajoukko ovat sukkahousuniksit: erilaisia tapoja käyttää rikkoutuneita sukkahousuja vielä hyödyksi.[8] Tämä voi kuvastaa säästäväisten suomalaisten turhautumista: sukkahousuihin tulee helposti silmäpako, ja silloin muutaman millin vian takia pitää heittää roskiin iso ja kallis vaatekappale, jota ei ole välttämättä käytetty kertaakaan. Nykyään markkinoilla on jo silmäpaottomia sukkahousuja, joiden kutomatekniikka estää yhden katkenneen langan aiheuttamasta silmäpakoa sen laajemmalti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b History of Nylon My Tights.com. Viitattu 12.6.2014.
  2. Yarn Description Nexis Fibers. Viitattu 13.6.2014.
  3. Viimeistele pikkujoulujen bilelook – lue kattava sukkahousuopas! 27.11.2013. MTV3. Viitattu 13.6.2014.
  4. Lasten sukkahpusut Pieni Sukkapuoti. Viitattu 13.6.2014.
  5. Saumassa sen salaisuus Vapriikki. Viitattu 13.6.2014.
  6. Dim Tarina Dim Paris. Viitattu 12.6.2014.
  7. Amar - suomalaisnaisten kestosuosikki jo 50 vuotta 2006. Amar. Viitattu 12.6.2014.
  8. http://www.mtv3.fi/koti/tee_itse/artikkeli.shtml/2010/09/1195226/kaikkien-aikojen-erikoisimmat-sukkahousuniksit

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sukkahousut.