Strontiumoksidi
| Strontiumoksidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SrO |
| Moolimassa | 103,62 |
| Ulkomuoto | Valkoista jauhetta tai kiteistä ainetta[1] |
| Sulamispiste | 2 420 °C[1] |
| Kiehumispiste | > 3 000 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 4,7 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Strontiumoksidi (SrO) on strontium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden strontiumyhdisteiden valmistamiseen, lasitteiden valmistukseen, lääketieteessä ja pyrotekniikassa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa strontiumoksidi on hygroskooppista valkoista jauhetta tai kiteitä. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen ja sen kiderakenne on samanlainen natriumkloridin kanssa. Muille maa-alkalimetallioksideille tyypillisesti se on emäksinen oksidi, joka reagoi veden kanssa muodostaen strontiumhydroksidia ja hitaasti hiilidioksidin kanssa strontiumkarbonaatiksi. Reaktio veden kanssa on voimakkaasti eksoterminen. Kuumennettaessa sitä hapen kanssa muodostuu strontiumperoksidia. Nikkeliä sisältävän metalliseoksen tai platinan pinalla strontiumoksidilla on sinertävänvihreä fluoresenssi, kun sitä viritetään fotoneilla.[1][2][3][4]
- SrO + H2O → Sr(OH)2
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Strontiumoksidia voidaan valmistaa kuumentamalla metallista strontiumia hapen läsnä ollessa. Yleensä sitä valmistetaan kuitenkin kuumentamalla strontiumkarbonaattia tai strontiumnitraattia.[1][2][3][4]
- 2 Sr + O2 → SrO
- SrCO3 → SrO + CO2
Strontiumoksidia käytetään muiden strontiumyhdisteiden kuten strontiumhydroksidin ja -peroksidin valmistamiseen. Kuumennettaessa alumiinin kanssa se pelkistyy metalliseksi strontiumiksi. Yhdistettä käytetään myös pyrotekniikassa, lääketieteessä, keramiikassa lasitteiden valmistuksessa fluksina hyvin myrkyllisen bariumoksidin sijasta ja tyhjiöputkien valmistamiseen. Aikaisemmin sitä käytettiin kuvaputkitelevisioiden putkien valmistuksessa.[1][2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 176. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 112–113. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.7.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c d Stephen G. Hibbins: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 23.7.2016
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1038. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ John Britt: The Complete Guide to High-Fire Glazes, s. 20. Sterling Publishing Company, 2007. ISBN 9781600592164. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.7.2016). (englanniksi)