Stetinin M-15
Stetinin M-15 oli venäläinen ensimmäisen maailmansodan aikainen lentovene.[1]
Venäjän laivasto tilasi tätä kaukotiedusteluun tarkoitettua konetta sata kappaletta, tiedossa ei kuitenkaan ole valmistettiinko kaikki tilatut koneet. Kone oli lento-ominaisuuksiltaan muita Stetinin-lentoveneitä parempi, lisäksi sitä voitiin käyttää talvikaudella suksin ja kannuksella varustettuna.[1]
Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ilmavoimat sai sisällissodan päätyttyä sotasaaliiksi kaksi venäläisten jättämää konetta. Toisen lensi venäläinen kapteeniluutnantti Jurij Herbert[2] Turusta Ahvenanmaan saaristoon, jossa luovutti itsensä ja koneen valkoisten Skärgårdens Frikår:lle maaliskuussa 1918. Hän suoritti tälle yksikölle tiedustelulentoja, luovuttaen koneen myöhemmin Ilmavoimille. Kone oli käytössä 29. heinäkuuta 1919 asti, jolloin se upposi Sortavalassa ja poistettiin käytöstä. Toinen kone löytyi Turusta, mutta sitä ei kunnostettu lentokelpoiseksi.[2]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [2]
- Tyyppi: Kaksipaikkainen ja -tasoinen lentovene
- Voimalaite: Hispano-Suiza 8 Aa, kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori, teho 140 hv
- Kärkiväli: 11,9 m
- Pituus: 8,4 m
- Siipipinta-ala: 44,8 m²
- Tyhjäpaino: 840 kg
- Lentopaino: 1 320 kg
- Suurin nopeus: 125 km/h
- Lakikorkeus: 3 500 m
- Lentoaika: 5 h 30 min.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin - 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.