Stetinin M-15

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stetinin M-15

Stetinin M-15 oli venäläinen ensimmäisen maailmansodan aikainen lentovene.[1]

Venäjän laivasto tilasi tätä kaukotiedusteluun tarkoitettua konetta 100 kpl, tiedossa ei kuitenkaan ole valmistettiinko kaikki tilatut koneet. Kone oli lento-ominaisuuksiltaan muita Stetinin-lentoveneitä parempi, lisäksi sitä voitiin käyttää talvikaudella suksin ja kannuksella varustettuna.[1]

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimat sai sisällissodan päätyttyä sotasaaliiksi kaksi venäläisten jättämää konetta. Toisen lensi venäläinen kapteeniluutnantti Jurij Herbert Granbodan lentotukikohdasta Turkuun. Kone oli käytössä 29. heinäkuuta 1919 asti, jolloin se upposi Sortavalassa ja poistettiin käytöstä. Toinen kone löytyi Turusta, mutta sitä ei kunnostettu lentokelpoiseksi.[2]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tyyppi: Kaksipaikkainen ja -tasoinen lentovene
  • Voimalaite: Hispano-Suiza 8 Aa, 8-sylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori, teho 140 hv
  • Kärkiväli: 11,9 m
  • Pituus: 8,4 m
  • Siipipinta-ala: 44,8 m²
  • Tyhjäpaino: 840 kg
  • Lentopaino: 1 320 kg
  • Suurin nopeus: 125 km/h
  • Lakikorkeus: 3 500 m
  • Lentoaika: 5 h 30 min. [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin - 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Heinonen 1992 s. 39
  2. a b Heinonen 1992 s. 40