Stanisław Marusarz
| Stanisław Marusarz | |
|---|---|
.jpg) Stanisław Marusarz vuonna 1933. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. kesäkuuta 1913 Zakopane, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 29. lokakuuta 1993 (80 vuotta) Zakopane, Puola |
| Mäkihyppääjä | |
| Pituus | 180 cm |
| Seura |
SN PTT Zakopane (1926-1951) Legia Zakopane (1952-1957) |
| Maailmancup | |
| Kaudet | 1931-1957 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Puola
| |||
| Miesten mäkihyppy | |||
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Lahti 1938 | mäkihyppy | |
Stanisław Marusarz (18. kesäkuuta 1913 Zakopane, Itävalta-Unkari - 29. lokakuuta 1993 Zakopane, Puola) oli 1930-luvulla menestynyt puolalainen mäkihyppääjä ja yhdistetyn urheilija. Toisen maailmansodan aikana hän oli Puolan vastarintaliikkeen jäsen. Sodan jälkeen hän osallistui vielä kilpailijana vuosien 1948 ja 1952 talviolympialaisiin.
Nousu kansainväliseksi tähdeksi ennen sotavuosia - MM-kisoja ja olympiakisoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stanisław Marusarz kasvoi Puolan talviurheilun keskeisellä alueella Zakopanessa. Hän hyppäsi ensimmäisen kerran Zakopanen hyppyrimäestä Wielka Krokiewista vuonna 1926 ollessaan 13-vuotias. Hän nousi Puolan mäkihypyn kärkijoukkoon ennen Lake Placidin vuoden 1932 olympialaisia, jonne hänet valittiin Puolan edustajaksi. Siellä hän sijoittui 18 kilometrin murtomaahiihdossa ja yhdistetyssä 27:ksi sekä mäkihypyssä 17:ksi norjalaisten ottaessa kolmoisvoiton Birger Ruudin johdolla.[1]
Vuoden 1933 MM-kisoissa Innsbruckissa Marusarzin sijoitus yhdistetyssä oli 6., 18 km:n hiihdossa 32. ja mäkihypyssä vasta 76. kaaduttuaan molemmat pitkän hypyt. MM-kisoja käytiin 1930-luvulla vuosittain, joten seuraavissa Sollefteon MM-kisoissa yhdistetyssä tuli 7. sija, 21. mäkihypyssä ja 18 km:n hiihdossa 63. sija. Vysoke Tatran vuoden 1935 MM-kisoissa hän oli 4. mäkihypyssä, 11. yhdistetyssä ja 92. 18 km:n hiihdossa. Samana vuonna Marusarz sai kansainvälistä huomiota, kun hän teki uuden mäkihypyn pituusennätyksen hyppäämällä Jugoslavian Planicassa 87,5 metriä, joka nähtiin siihenastisen mäkihypyn norjalaisvallan uhkana.[2]
Garmisch-Partenkirchenin (Ga-Pa) vuoden 1936 olympialaisissa Marusarz oli mäkihypyssä 5. Norjan Birger Ruudin jälleen voittaessa ja yhdistetyssä 7. Norjan Oddbjørn Hagenin voittaessa.[1] Kyseessä oli menossa hänen parhaat urheiluvuotensa, mutta Ga-Pan olympialaisia ennen hän oli kuumesairaana, joka selitti hänen lievän epäonnistumisensa.[3] Seuraavana vuonna Ranskan Chamonix'n MM-kisoissa Marusarz sijoittui mäkihypyssä 12:ksi ja yhdistetyssä 14:ksi. Vuoden 1938 Lahden MM-kisoista tuli sitten onnistuminen hänen sijoittuessa toiseksi vain 0,3 pisteellä Norjan Asbjørn Ruudille hävinneenä. Marusarzin hypyt olivat pitempiä kuin Ruudin, mutta mäkituomarit arvioivat Ruudin tyylin paremmaksi niin, että voitto meni Norjaan. Marusarz teki kisassa uuden mäkiennätyksen.[4] Hänet valittiin MM-hopeasaavutuksensa perusteella vuoden 1938 Puolan parhaaksi urheilijaksi. Vuoden 1939 MM-kisat käytiin kotimäessä Zakopanessa, mutta menestys ei ollut toivotunlainen Marusarzin sijoitusten ollessa 5. ja yhdistetyssä 7. Tulos oli puolalaisodotuksiin nähden alakanttiin, mutta syynä oli kisoja edeltänyt loukkaantuminen. Voiton vei Saksan Josef Bradl ja yhistetyssä Saksan Gustav Berauer.[5]
Marusarz oli monipuolinen talviurheilija, sillä hän voitti neljä kertaa Puolan mäkihyppymestaruuden (1932, 1933, 1936, 1937), kolme kertaa yhdistetyn (1932, 1935, 1936), kolme kertaa pujottelun (1931, 1933, 1939) ja kolme kertaa mukana SN PTT Zakopanen viestijoukkueessa (1932, 1933, 1936) sekä alppiyhdistetyn mestaruus vuonna 1933.[6]
Maailmansodan aika - mukana vastarintaliikkeessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syyskuun alussa 1939 alkanut Saksan hyökkäys Puolaan muutti Stanisław Marusarzin elämän. Hän oli hostelin pitäjänä Slovakian rajan pinnassa auttaen rajan yli salaa kulkevia ihmisiä. Hän liittyi maanalaiseen puolalaiseen vastarintajärjestöön, mutta joutui kahteen otteeseen pidätetyksi, mutta karkasi molemmilla kerroilla saksalaismiehittäjien käsistä. Ennen karkaamistaan hänet oli tuomittu jo kuolemaan.[7]
Marusarz siirtyi lopulta Unkariin, jossa väärällä puolalaisnimellä toimi unkarilaisten talviurheilijoiden valmentajana kilpaillen myös itsekin. Kilpailujen yhteydessä saksalainen mäkihyppääjä Sepp Weiler tunnisti hänet, mutta ei paljastanut häntä. Marusarz viipyi Budapestissä aina kevääseen 1945, jonka jälkeen hän pääsi palaamaan Puolaan.[7]
Sotien jälkeen vielä mukana huippu-urheilussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotien jälkeen Stanisław Marusarz jatkoi vielä urheilu-uraansa, mutta ei enää entisenlaisella menestyksellä. Hän osallistui St. Moritzin olympialaisin 1948 sijoittuen mäkihypyssä sijoittuen 27:ksi Norjan Petter Hugstedin voittaessa kisan. Samoin hän oli myös 27. neljä vuotta myöhemin Oslossa Norjan Arnfinn Bergmannin voittaessa kisan.[1] [7].
Vuonna 1955 Marusarz voitti viimeisen mitalinsa Puolan mestaruuskisoissa. Seuraavan vuoden Cortina d´Ampezzon olympialaisissa hän toimi esihyppääjänä olympialaisten mäkikilpailuissa. Vuonna 1957 hän ilmoitti lopettavansa mäkikilpailut kilpailumielessä. Näin urheilu-ura oli kestänyt 30 vuotta.[3]
Marusarz oli edelleen tunnettu henkilö. Vuoden 1962 Zakopanen MM-kisoissa hän toimi esihyppääjänä.[3] Seuraavana vuonna Suomen urheilutaustainen presidentti Urho Kekkonen vieraili Puolassa ja Zakopanessa tavaten Suomessakin vuoden 1938 MM-kisoista hyvin tunnetun Marusarzin.[8] Vuonna 1966 hän toimi Saksan-Itävallan - mäkiviikon Innsbruckin Bergiselin mäessä esilaskijana. Vuoden 1980 Lake Placidin olympialaisissa hän oli kunniavieraana.[3] [7]
Urheilevia sukulaisia ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zakopanen sedulta kotoisin ollut Marusarzin suku oli urheilullista, sillä hänen veljensä Jan Marusarz oli myös sotaa edeltävän ajan olympiahiihtäjä. Hänen serkkunsa Andrzej ja Józef Marusarzin olivat myös olympiatason hiihtäjiä.[1]
Vuonna 1989 hänen kotimäkensä Wielka Krokiew Zakopanessa nimettiin hänen mukaansa.[7]
Vuonna 2010 Puolan tasavallan presidentti Lech Kaczyński myönsi Stanisław Marusarzille postuumisti Polonia Restitutan ritarikunnan suurristin.[9] [7]
Yhteenveto olympia- ja MM-tuloksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olympialaiset
- 1932 Lake Placid, Yhdysvallat: - 17. (mäki), 27. (yhdistety), 27. (18 km hiihto)
- 1936 Garmisch-Partenkirchen, Saksa: - 5. (mäki), 7. (yhdistetty)
- 1948 St. Moritz, Sveitsi: - 27. (mäki)
- 1952 Oslo, Norja: - 27. (mäki)
- Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisat
- 1933 Innsbruck, Itävalta: – 76. (mäki), 6. (yhdistetty), 32. (18 km hiihto), 7. (viesti)
- 1934 Solleftea, Ruotsi: – 21. (mäki), 7. (yhdistetty), 63. (18 km hiihto), 5. (viesti)
- 1935 Vysoke Tatra, Tšekkoslovakia: – 4. (mäki), 11. (yhdistetty), 92. (18 km hiihto), 7. (viesti)
- 1937 Chamonix, Ranska: – 12. (mäki)
- 1938 Lahti, Suomi: – hopeamitali (mäki), 25. (yhdistetty), 171. (18 km hiihto)
- 1939 Zakopane, Puola: – 5. (mäki), 7. (yhdistetty)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Stanisław Marusarz - Biographical information olympedia.org. Viitattu 28.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Reidar Andersen – skoczek z cienia... skijumping.pl. 30.1.2008. Viitattu 28.3.2023. (puolaksi)
- ↑ a b c d Poczet skoczków polskich: Stanisław Marusarz - "Król nart" z Zakopanego skijumping.pl. 21.12.2005. Viitattu 28.3.2023. (puolaksi)
- ↑ Nuori maailmanmestari mäenlaskussa. Helsingin Sanomat, 28.2.1938, s. 1. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.3.2023.
- ↑ Jak Staszek Marusarz nie został mistrzem świata wyborcza.pl. 8.3.2013. Viitattu 28.3.2023. (puolaksi)
- ↑ Poczet skoczków polskich: Stanisław Marusarz - "Król nart" z Zakopanego skijumping.pl. 21.12.2005. Viitattu 28.3.2023. (puolaksi)
- ↑ a b c d e f Stanislaw Marusarz olimpijski.pl. Viitattu 28.3.2023. (puolaksi)
- ↑ Kekkonen ja Gomulka jälleen poliittisin neuvotteluihin. Helsingin Sanomat, 10.3.1964, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 29.3.2023.
- ↑ Odznaczenie „Króla nart z Zakopanego” prezydent.pl/. 12.2010. Viitattu 29.3.2023. (puolaksi)[vanhentunut linkki]
| ||||||||||
